Yksi tämän vuoden teemaohjelmistoista käsittelee metsää ja sen monia ulottuvuuksia. Ohjelmistokokonaisuuteen kuuluu yhteensä kolme lyhytelokuvanäytöstä, jotka tarkastelevat metsän erilaisia ulottuvuuksia. Tarjolla on niin dokumentteja, fiktiota, animaatiota kuin kokeellisia elokuvia. Metsäteemaa jatkaa tulevilla elokuvajuhlilla myös AV-arkin näytös Tuhon ja tunteiden metsä, jossa esitetään useita teemaan sopivia lyhytelokuvia. Tutustu alta näytöksiin ja lue Tampereen elokuvajuhlien toiminnanjohtaja Riina Mikkosen saatesanat Metsä-teemaohjelmistoon.
Koen, että Suomessa ei nähdä metsää puilta. Metsän arvo lasketaan Suomessa liian usein rahatalouden mittareilla, joka on toki ymmärrettävää. Onhan Suomen talous pitkälti ja pitkään rakennettu metsästä. On kuitenkin harhaa, että metsä olisi vain puuta: metsä on koti ja ruoka-aitta lukuisille lajeille, ihmiselle myös henkisen hyvinvoinnin lähde. Marjamaat, hillasuot, tattiaarteet ja suppilovahveromatot tarjoavat mielen ja ruumiin ravintoa. Jo hetki metsässä laskee verenpainetta ja laskee pulssia. Puiden halailu todellakin kannattaa!
Tampereen elokuvajuhlien Metsä-ohjelmisto luotaa niitä metsän ulottuvuuksia, jotka nykyisessä kapitalistisessa metsäkeskustelussa usein ohitetaan. Metsän työt -näytös esittää kritiikkiä ja vaihtoehtoja tehometsätaloudelle. Metsurit (1979) sijoittuu aikaan ennen motoa. Francis (2016) ja Miten marjoja poimitaan (2010) tarkastelevat vierastyövoimaa. Lopuksi The Entangled Forest (2023) tarkastelee metsää itsenäisenä entiteettinä, joka ei tarvitse ihmistä.
Kotimetsä-näytöksessä metsä on elinympäristö ja koti eri lajeille. Kotimetsä on rakas, ja sen menetys voi olla traagista, kuten lyhytelokuvissa Limites (2022) tai Tierra Mojada (2017). Metsä tarjoaa suojan, kuten saamme nähdä Eläinsilta U-3033:ssa (2018) tai elokuvassa Mother of the Forest ~ Curupira ~ (2023). Näytöksessä on myös kaksi harvemmin esitettyä Markku Lehmuskallion lyhytelokuvaa, Pohjoisten metsien äänet (1973) ja Tapiola (1974).
Metsänpeitto on käsite, jolle ei löydy suoraa vastinetta muista kielistä. Suomalaisessa kansanperinteessä “metsänpeittoa” kuvataan omituisuuden ja vierauden kokemukseksi. Metsänpeitossa maailma hiljenee ja tuttu vaihtuu toiseksi. Metsänpeittoon voi kadota, ja sulautua osaksi jotain itseä suurempaa. Metsänpeitto-näytöksen lyhytelokuvassa Strip of Eyelid Finds Its Morning (2023) antaudutaan metsän syliin, musiikkivideossa Olavi Uusivirta: Metsänpoika (2012) tulkitaan uudelleen Aleksis Kiveä. Ilkikuriset Les hommes de la nuit (2022) ja Scenic View (2023) metailevat metsän kuvaamista. Näytös päättyy Salla Hämäläisen dokumenttiin Markusta, joka etsii ykseyttä metsän kanssa.
Riina Mikkonen
Kuraattori / Tampereen elokuvajuhlat
Kuule ohjaaja Maija Blåfieldin, Elina Talvensaaren ja Salla Hämäläisen ajatuksia Metsä-teemasta ja sen näytöksissä nähtävistä elokuvistaan Stadin AO:n opiskelijoiden tuottamassa videossa:
