Raken Kinosilmä Eläväkkuvat (osa 1): Vuosi 1917 – God 1917

Filkkarilegenda Raimo ”Rake” Silius on kirjoittanut Raken Kinosilmä Eläväkkuvat-juttusarjaa elokuvajuhlien historian koukeroista jo vuodesta 2017. Ensimmäisessä osassa tehdään #Suomi100-hengessä katsaus sadan vuoden päähän, vuonna 1917 valmistuneisiin elokuviin ja syntyneisiin ohjaajiin.

Suomen suuriruhtinaskunnassa valmistui vuonna 1917 vain kymmenkunta lyhytelokuvaa. Sitä ennen venäläisten virkamiesten nuiva asenne esti Pohjoismaiden Biografi Komppanian tuottaman ja Konrad Tallrothin ohjaaman kokoillan näytelmäelokuvan Eräs elämän murhenäytelmä esittämisen. Sen ensi-illan piti olla 21.8.1916 elokuvateatteri Eldoradossa, mutta viime hetkessä tarkastettavaksi tuotu elokuva sai ilmeisesti poliittisista syistä esityskiellon 19. elokuuta. Elokuva jäi poliisilaitoksen haltuun, eikä kopiota enää koskaan löydetty. Alkoi kolme vuotta kestänyt hiljaisuus. Seuraava kotimainen kokoillan näytelmäelokuva, Finlandia Filmin tuottama ja G. Krolin ohjaama Bolshevismin ikeen alla tuli ensi-iltaan Helsingissä 27.10.1919.

Ainakin seuraavat lyhytdokumentit valmistettiin Suomessa 1917: Vallankumouksen uhrien hautaus Helsingissä 30 p:nä maaliskuuta 1917, Vallankumouksessa kaatuneiden vapaudensankarien hautaus, Kuvia Ahvenanmaalta, Kuvia Keski-Suomesta ja Heinola. Edellisten lisäksi kolme elokuvaa, jotka ovat säilyneet jälkipolville: Vappu Helsingissä, Paraisten Kalkkitehdas ja Tervanpolttoa Lapissa.

Vuonna 1917 Koillis-Siperiassa tehtiin suomalaista ja kansainvälistä elokuvahistoriaa. Arkeologi, kansatieteilijä, kirjailija ja tutkimusmatkailija Sakari Pälsi teki 1917-19 tutkimusmatkan Koillis-Siperian alkuperäiskansojen asuinsijoille. Pälsi tutki eritoten  tshuktshien elämänpiiriä, tapoja ja tottumuksia. Pälsin Arktisia matkakuvia (1917) on varhaisen kansatieteellisen elokuvamme arvokas aarre, joka on hämmästyttänyt tutkijoita ympäri maailmaa. Pälsi ”veivasi eläviä kuvia” Anadyr-joella kesällä 1917 nelisen vuotta ennen kuin ”dokumenttielokuvan isä” Robert Flaherty sai valmiiksi esikoiselokuvansa Nanook, pakkasen poika (1922). Arktisia matkakuvia nähdään elokuvajuhlien Suomi 100 säestettynä -näytöksessä.

Vallankumousten vuosi Venäjällä 1917

Venäläinen elokuva koki ensimmäisen kukoistuskautensa 1910-luvulla. Siellä kotimainen tuotanto saavutti jo vuosina 1915-16 elokuvaohjelmistossa yli 50 %:n omavaraisuuden. Vuosi 1917 oli yhteiskunnallisten mullistusten aikaa. Valta kumottiin kahdesti: helmikuun vallankumous alkoi 25.2. ja lokakuun vallankumous 26.10. Keisarivalta tuli tiensä päähän, alkoi neuvostojen valta. Kumousten ohessa Venäjä taisteli ensimmäisessä maailmasodassa vuosina 1914-17.

Kun sodan ulkopuolella olevassa Ruotsissa elettiin 1917 elokuvatuotannon ”kultakautta”, niin sodasta ja kumouksista huolimatta Venäjälläkin elokuvatuotanto pyöri vilkkaana. Helsingissä esitettiin oitis maaliskuun lopulla venäläinen dokumentti Vallankumouspäiviä Pietarissa ja huhtikuussa sinne saapuivat ensimmäiset Rasputin-elokuvat. Yleisöjonot kuulemma levittäytyivät katukäytäville saakka. ”Ihmeidentekijä” Grigori Rasputin murhattiin Pietarissa 30.12.1916.

Vuonna 1917 Venäjällä valmistivat lukuisia kokoillan näytelmäelokuvia aikansa arvostetut ohjaajat kuten Jevgeni Bauer (viisi elokuvaa), Jakov Protazanov (kuusi elokuvaa) ja Viktor Tourjanski (kolme elokuvaa). Nukkeanimaation mestaripioneeri Vladislav Starevitsh ohjasi ainakin kolme elokuvaa ja teatterin voimamies Vsevolod Meyerhold yhden.

Ajan riento oli niin kiihkeää, että eläviä kuvia ei veivattu kaikissa historian kulkua muuttaneissa tapahtumissa. Elokuvakamerat eivät olleet läsnä esim. Pietarin Talvipalatsin valtauksessa. Kun autenttista dokumenttikuvaa ei ole olemassa, niin Sergei Eisensteinin näytelmäelokuvan Lokakuun (1928) kuvat ovat olleet käyttökelpoisia heijastamaan lokakuun vallankumousta lukuisissa dokumenttielokuvissa. Eipä elokuvakamerat olleet läsnä myöskään eduskunnassa Suomen itsenäisyysjulistuksessa 6.12.1917. Tapahtuma on dramatisoitu toki elokuviin kuten esim. Edvin Laineen ja Viktor Tregubovitshin Luottamus (1976). Joulukuun viimeisenä päivänä 1917 Suomen itsenäisyys sai ensimmäisen tunnustuksensa. Venäjän Kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen tasavallan itsenäisyyden.

Felix Forsman 100 & Mannerheim 150 

Vain muutama suomalainen elokuvantekijä on syntynyt vuonna 1917. Felix Forsman syntyi 6.5.1917 tuolloin Venäjään kuuluneessa Azerbaidzhanin Bakussa, koska se oli  hänen isänsä ja perheensä virkapaikka. Forsman oli yksi parhaita elokuvaajiamme. Hän kuvasi noin 20 kokoillan elokuvaa ja sai Jussi-patsaan Hannu Lemisen ohjaaman Valkoiset ruusut (1943) kuvauksesta. Hän ohjasi ja kuvasi lukuisia lyhytelokuvia, sai Jussi-patsaan lyhytelokuvista Lapin tuho (1945) jonka hän ohjasi yhdessä Brita Wreden kanssa sekä  Tulin maailmaan (1950).

Felix Forsman toimi Puolustusvoimien TK-kuvaajana vuosina 1941-44. Hänen kuviaan on kaikkiaan 21 katsauksessa. Jatkosodan 88 Puolustusvoimain Katsauksesta kaksi kuuluisinta ja kosolti ulkomaitakin kiinnostaneita ovat kesältä 1942: katsaus 49 Mannerheim 75 vuotta ja katsaus 52 Suomen Marsalkan vastavierailu valtakunnankansleri Hitlerin luona. Katsauksen 49 kuvasivat Forsman ja tamperelaissyntyinen Uno Pihlström. Syntymäpäivän tähtiä piti kuvata alaviistosta aina kun mahdollista.

Mannerheimin pakollisen vastavierailun natsi-Saksaan kuvasi Forsman. Vaikka dokumentti vedettiin pikaisesti julkisuudesta, oli se nuoren ja lahjakkaan Forsmanin ”tähtihetki” elokuvaajana maailmanhistorian polttopisteisiin. Nämä molemmat katsaukset joutuivat jatkosodan jälkeen esityskieltoon. Kummankin kopiot onnistuttiin erikoisjärjestelyin säilyttämään. Jälkimmäinen nähtiin julkisesti ensi kerran sotavuosien jälkeen Felix Forsman 75 vuotta -juhlanäytöksessä Tampereen elokuvajuhlilla 1992. Tänä vuonna molemmat katsaukset nähdään Rake Special -näytöksessä. Felix Forsman kuoli 24.10.2005.

Meikäläiseltä on aina silloin tällöin kysytty, että missäs katsauksessa Adolf Hitler ja Mannerheim puhuvat normaalilla äänellään. Olen vastannut, että ei Hitler eikä Mannerheim puhu katsauksissa 49 ja 52, koska niissä on musiikin lisäksi ainoastaan selostajan ääni. Mutta Yleisradion salaa äänittämä Hitlerin ja Mannerheimin keskustelu juhlajunassa 4.6.1942 siihen asti, kun äänitys keskeytyi, on tallessa. Äänityksestä on noin viiden minuutin kuvitettu kooste Lasse Vihosen erinomaisen kirjan Radio sodissamme 1939-1945 (SKS 2010) liitteenä olevalla DVD:llä.

Mannerheim puhuu omalla äänellään ainoastaan yhden kerran dokumenttielokuvassa. Kolmanneksi viimeinen PV-katsaus 86 valmistui 11.8.1944. Felix Forsman ja Reino Tenkanen kuvasivat elokuun 4. päivän tapahtumia, kun presidentti Mannerheim antoi eduskunnassa juhlallisen vakuutuksen. Mannerheim puhuu suomeksi ja ruotsiksi noin minuutin.

Unto Kumpulainen & Fjodor Hitruk 100

Unto Kumpulainen syntyi 27.11.1917 Helsingissä. Hän toimi TK-kuvaajana jatkosodassa 1942-44. Kesäkuussa 1942 valmistunut PV-katsaus 50 oli ensimmäinen Kumpulaisen kuvaama. Se kertoo siviilien ja sotilaiden kevättöistä Syvärin rannoilla Itä-Karjalassa. Kumpulainen kuvasi marraskuussa 1945 historiallisen Finlandia Katsauksen 77. Kamerat pääsivät pariksi minuutiksi Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ensimmäiseen istuntoon Helsingin Säätytalossa 15.11.1945. Kumpulainen toimi uransa aikana kuvaajana SF:ssä, Suomi-Filmissä, Lii-filmissä ja Fennada-Filmissä. Hän kuvasi kymmenkunta kokoillan ja yli 400 lyhytelokuvaa. Tampereen elokuvajuhlilla oli Kumpulaisen 80-vuotisjuhlanäytös 1997. Kumpulainen kuoli 29.2.2000.

Modernin neuvostoanimaation mestari Fjodor Hitruk syntyi 1.5.1917 Tverissä, joka sijaitsee Moskovan luoteispuolella. Hän aloitti Sojuzmultfilmissä jo vuonna 1937 piirtäjänä ja animaattorina. Hän oli mukana yli 100 animaatiossa ennen kuin ohjasi esikoisanimaationsa Rikostarina (1962). Hitrukin legendaarinen satiirianimaatio Filmi filmi filmi (1968) hauskuutti Tampereen ensimmäistä filkkaria helmikuussa 1970. Kv. kilpailun kunniamaininta ja päättäjäisten nauretuin elokuva, nopearytminen, eloisan oivaltava tarina, pilkka suoraan elokuvan nilkkaan, mukana huikea Eisenstein ja Iivana Julma -parodia.

Hitrukin komean uran loppuhuipennus Leijona ja härkä (1983) voitti Tampereen filkkareiden parhaan animaation palkinnon 1984. Mestarillinen animaatio siitä, mihin kahden voimakkaan osapuolen keskinäinen erimielisyys voi johtaa, kun takapiru kolmas osapuoli pelaa omaa peliään. Tämän Leonid Brezhnevin pysähtyneisyyden ajan allegorian voi katsoja tulkita miten haluaa.

Hitrukin uran todelliset kulttianimaatiot ovat kolme Nalle Puh (Vinni-Pukh) -animaatiota vuosilta 1969-72. Hitrukin trilogia on ilmeeltään joltisenkin toisenlainen kuin Disneyn trilogia vuosilta 1966-74. Disneyn animaattorit olivat kuulemma hitusen kateellisia itäisille Vinni-Pukheille. Hitrukin Puhit ovat ”ihmeiden tehtaaksi” aikanaan kutsutun Sojuzmultfilmin suosituimpia animaatioklassikoita. Hitrukin animaatioiden retrospektiivi juhlisti vuonna 2000 Tampereen elokuvajuhlien 30 vuotta. Hitruk kuoli 3.12.2012.

Tavaritshin Svabodaseikkailut 1917

Loppuakordina pätkä J. Alfred Tannerin kirpeästä kupletista vallankumousten vuodelta 1917. Lainaus teoksesta J. Alfred Tanner: Kuolemattomat kupletit. Sata ja yksi humoristista ja muutakin laulua (Kustannusliike Kanerva 1946).

”Nikolain minä lähetin Tobolskiin,

menin itte talvipalatsiin.

Ai-ai, kun hjuva kortteeri ja fiini mööbeli.

Ei tarvis paljon robottaa, vähä kirjottaa ja sopottaa,

istu pehmee toolin pääll´ ja suimi siemenii.

Offitser on bitsjentti, a kaikki harashoo,

hän kanta tsaiju siks´ kun sano: ”Bolshi nitshevoo!”

Putsaa saappaat kiiltäviks´, auttaa sinellii,

mine anta natsaju, hän tekee hunörii.

Sitt´ ma lähde kaupungill´, aja automobiil´.

Svaboda, vot eta harashoo,

hävisin tai voitin, soromnoo,

kun tavaritsi, matroosi ja kaikki soldatii, hiuh´

saa vaan tanssii tripatskaa,

hjah, hjah, hjah, hjah, hjah – ha-ha-haa!

A jei bohu, hiuh, kun me ollaa ilosii!”