Raken Kinosilmä Eläväkkuvat (osa 22): Suomen elokuvasäätiön Risto Jarva -palkinto 45 vuotta Tampereen elokuvajuhlilla

Filkkarilegenda Raimo ”Rake” Silius on kirjoittanut Raken Kinosilmä Eläväkkuvat -juttusarjaa elokuvajuhlien historian koukeroista jo vuodesta 2017.

Elokuvaosakeyhtiö Filminorin perustaja, elokuvaohjaaja Risto Jarva (15.7.1934–16.12.1977) kuoli traagisesti auto-onnettomuudessa Jäniksen vuoden kutsuvierasnäytöstä seuranneena yönä 16. joulukuuta 1977. Jarvan kuolema muistutti 12 vuotta aikaisemmin joulun alla tapahtunutta kirjailija Lauri Viidan kuolemaa niin ikään auto-onnettomuudessa 22. joulukuuta 1965. Molemmat mestarit kuolivat alle viisikymppisinä, Viita 49- ja Jarva 43-vuotiaana. Jarva jätti jälkeensä yhden merkittävimmistä elämäntöistä, mitä suomalainen elokuvakulttuuri tuntee. Hänen sekä kokoillan elokuvansa että lyhytelokuvansa ovat rikas tutkimusmatka 1960- ja 1970-lukujen Suomeen. Mitä oli olla suomalainen noina vuosikymmeninä? Hän oli koko suomalaisen elokuvakulttuurin keskeisiä vaikuttajia 1960-luvun alkuvuosista kuolemaansa saakka.

Risto Jarva -palkinnolla suomalaisille elokuville uutta luovaa ilmaisua

Risto Jarva -palkinto ideoitiin Suomen elokuvasäätiössä keväällä 1978. Alkuperäisissä säännöissä todetaan, että Suomen elokuvasäätiö asettaa Tampereen lyhytelokuvajuhlien yhteydessä jaettavaksi 30 000 markan palkinnon kotimaisen lyhytelokuvan edistämiseksi. Tavoitteena on palkita suomalainen lyhytelokuva, joka persoonallisella tyylillä ja/tai sisällöllisellä omaperäisyydellä enemmän kuin elokuvakerronnan muodollisella valmiudella edistää lyhytelokuvaa omana taidemuotonaan. Palkinto annetaan tekijälle tai tekijäryhmälle käytettäväksi Suomen elokuvasäätiön tuotannollisessa valvonnassa uuden lyhytelokuvan tuotantoon. Oitis vuonna 1980 palkintosumma korotettiin 50 000 markkaan. 

Oliko sattumaa vai ei, kaksi ensimmäistä Risto Jarva -palkintoa menivät Jarvan työtovereille. Ensimmäisen palkinnon voitti 1979 Anssi Blomstedtin puolen tunnin dokumentti Opeta mua rakastamaan, ja toisen voitti 1980 Peter von Baghin hiukka yli tunnin dokumentti Repe – sirpaleita Reino Helismaan elämästä. Molemmat dokkarit olivat televisioelokuvia, mikä herätti joltisenkin mielipiteitä puolesta ja vastaan. Jarvan läheisin työtoveri, ohjaaja, käsikirjoittaja ja kuvaaja Antti Peippo voitti palkinnon vuonna 1989 dokumentillaan Sijainen.

Suomen elokuvasäätiön hallitus päätti lokakuussa 1984 tarkistaa Risto Jarva -palkintoa niin käyttötarkoitukseltaan kuin määrältäänkin. Uuden käytännön mukaan palkinto myönnetään vuodesta 1985 lähtien taiteellisin perustein henkilökohtaisena apurahana, joka ei edellytä palkinnon saajalta uutta elokuvaa. Palkinnon suuruudeksi säätiön hallitus vahvisti 20 000 markkaa. Samalla hallitus päätti, että palkintolautakuntaan nimetään kolme jäsentä ja että niiden nimeämisen suorittaa elokuvasäätiön hallitus.

Risto Jarva -palkinto sai arvonkorotuksen vuonna 1990. Tampereen lyhytelokuvajuhlien 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ja lyhytelokuvien kansallista arvoa korostaakseen elokuvasäätiö nosti palkinnon 20 000 markasta 50 000 markkaan. Videoelokuvat hyväksyttiin kotimaiseen kilpailuun vuonna 1993, mutta Risto Jarva -palkinto myönnettiin vielä tuolloin vain filmille tehdyille elokuville. Vuodesta 1996 lähtien Risto Jarva -tuomaristo katsoi sääntöjen mukaisesti kaikki elokuvajuhlien virallisessa ohjelmistossa olleet uudet kotimaiset elokuvat.

Vuosina 2002–2023 Risto Jarva -palkinto on ollut 10 000 euroa. Se on arvoltaan suurin Tampereen elokuvajuhlilla jaettava palkinto. Vuodesta 2002 lähtien myös videolle tehdyt elokuvat kilpailivat Risto Jarva -palkinnosta, ja se myönnettiinkin oitis videolle kuvatulle fiktiolle Turon baari. Vuoden 2005 Risto Jarva -tuomaristo muistutti, että toisin kuin usein kuvitellaan, Risto Jarva -palkinto ei ole tarkoitettu nimenomaan nuorelle tekijälle. Palkinnon keskeisiä kriteerejä ovat sisällöllinen omaperäisyys ja persoonallinen, uutta luova ilmaisu. 

Kaksoisvoittajia, puolitettuja palkintoja, pitkiä ja pätkiä

Risto Jarva -palkinnon ja kotimaisen kilpailun pääpalkinnon on voittanut samana vuonna seitsemän elokuvaa. Vuonna 1989 Antti Peipon Sijainen, vuonna 1992 Paul-Anders Simman Let´s Dance!, vuonna 1998 Pekka Uotilan Eino ja mä, vuonna 2001 PV Lehtisen Hyppääjä, vuonna 2013 Mika Ronkaisen Laulu koti-ikävästä, vuonna 2017 Selma Vilhusen Hobbyhorse Revolution / Keppihevosten vallankumous ja vuonna 2018 Marja Helanderin Eatnanvulos lottit – maan sisällä linnut. PV Lehtisen Hyppääjä putsasi palkintopöydän 2001 ainutlaatuisella triplallaan: voitti kansainvälisen kilpailun Grand Prix´n, kotimaisen kilpailun pääpalkinnon ja Risto Jarva -palkinnon. 

Risto Jarva -palkinto on tähän mennessä jaettu vuosina 1985, 1986, 1999, 2004 ja 2013 kahdelle eri elokuvalle. Palkituista kestoltaan yli 60 minuutin elokuvia on ollut vuosina 1979–2023 kaikkiaan kymmenen, pisin Mika Ronkaisen Laulu koti-ikävästä 94 minuuttia. Palkituista kestoltaan alle 10 minuutin elokuvia on ollut vuosina 1979–2023 kaikkiaan seitsemän, lyhimmät Jan Ijäksen Sweet Mov(i)e neljä minuuttia ja Anni Ojan Viikset neljä minuuttia.  

Kahdeksan Risto Jarva -palkittua elokuvaa on esitetty muissa ohjelmissa kuin kotimaisessa kilpailussa, ne eivät joko yltäneet kotimaiseen kilpailuun tai ne esitettiin erikoisohjelmissa. Vuoden 1986 Risto Jarva -palkinnon voitti Arto af Hällströmin ja Janne Kuusen 81 minuutin dokumentti Laulu, joka esitettiin erikoisohjelmistossa Suomen kantaesityksenä. Vuoden 1988 Risto Jarva -palkinto aiheutti vilkasta polemiikkia. Palkinto myönnettiin Kaisa Rastimon 48 minuutin fiktiolle, Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksen lopputyölle Lauran huone. Mielipiteet Rastimon elokuvan ympärillä kuohuivat siksikin, ettei se selvinnyt valintalautakunnan hyppysistä kotimaiseen kilpailuun. Se esitettiin ETL:n oppilastöiden näytöksessä. Vuoden 1991 Risto Jarva -palkinto myönnettiin Jaakko Virtasen dokumentille Kuusi tapaa lähestyä naista. Se esitettiin Suomen elokuvasäätiön Dokumenttiprojektin näytöksessä. 

Kaksi seuraavaa Risto Jarva -palkintoa menivät Sparrausrinki-elokuville. Sparrausrinki oli Suomen elokuvasäätiön, AVEK:n ja televisioyhtiöiden Oy Yleisradio Ab:n ja MTV Oy:n yhteinen hanke, jonka rahoittamana toteutettiin vuosina 1991-1997 kaikkiaan 12 puolipitkää fiktiota. Sparrausringin kaikki elokuvat esitettiin Tampereen elokuvajuhlien erikoisohjelmistossa. Risto Jarva -palkinto 1993 myönnettiin tuomariston äänin 2–1 Markku Pölösen 61 minuutin täysosumalle Onnen maa. Seuraavana vuonna Risto Jarva  -palkinnon voitti Kaija Juurikkalan Sparrausrinki-elokuva, 51 minuutin Rosa Was Here.

Vuoden 1995 Risto Jarva -palkinnon voitti Heikki Aholan ja Statiivinkantajat ry:n 62 minuutin dokumentti Kaupunkisinfonia, joka esitettiin erikoisohjelmistossa Suomen kantaesityksenä. Vuoden 1999 Risto Jarva -palkinto jaettiin pätkälle ja pitkälle: Kaisa Penttilän kuuden minuutin animaatiolle Liemessä ja John Websterin 75 minuutin dokumentille Sukkien euroelämää, joka esitettiin Tampereen elokuvajuhlien Dokumentti On -näytöksessä. Vuoden 2013 Risto Jarva -palkinto jaettiin kahdelle pitkälle dokumentille: Mika Ronkaisen 94 minuutin Laulu koti-ikävästä ja Juan Reinan 56 minuutin 6954 kilometriä kotiin, joka esitettiin Tampereen elokuvajuhlien Finn Hits -näytöksessä.

Mika Kaurismäen Valehtelija ja Antti Peipon Sijainen tienraivaajia  

Suomalaisen lyhytelokuvan 1980-luku oli tarinoiden kertomisen vuosikymmen. Lipunkantajana oli kolmannen Risto Jarva -palkinnon 1981 voittanut Mika Kaurismäen esikoiselokuva, Münchenin elokuvakorkeakoulun diplomityö Valehtelija (1980). Se selvisi 53 minuutin kestostaan huolimatta valintalautakunnan karikoista, ja sitä tietä yleisempään tietoisuuteen. Se sisälsi sitä jotakin, mitä kotimaiseen elokuvaan oli kaivattu: huumoria, itseluottamusta, ulkoista vaatimattomuutta ja vapautuneisuutta. Jean-Luc Godardin innoittamana: ”Vaikea sanoa onko se tragedia vai komedia – mestariteos joka tapauksessa.” Valehtelija sai seuraajia koko 1980-luvun ja hiukka pitempäänkin. Mika Kaurismäki oli muuten filkkareiden nopein Jarva -palkintorahan käyttäjä. Jo seuraavana vuonna 1982 esitettiin hänen lyhärinsä Jackpot 2 (1981), joka palkittiin kansainvälisen kilpailun fiktiosarjan parhaana. 

Suomalaisen lyhytelokuvan ”suuria linjoja” saa hakemalla hakea. Yhden merkittävän linjauksen teki Risto Jarva -palkinnon 1989 voittanut Antti Peipon mestariteos Sijainen. Siinä yksilön historia kohtaa sodan ajan kansallisen historian. Näin Peippo: ”Olen kerännyt kansallisen trauman itseeni. Martti Siiralan teorian mukaan patologia on muuttanut muotoaan sukupolvesta toiseen, sairauteni kautta tavallaan todistan, että historian linja on ollut oikea. Syöpä on yhteenveto Suomen kansan historiasta, ajatusten umpikuja, tiivistys.” Sijainen oli lähtölaukaus ja tienraivaaja suomalaisten dokumentaristien henkilökohtaisille tarinoille. 

Risto Jarva -palkinnon on voittanut vuosina 1979–2023 yhteensä 50 elokuvaa, joista dokumentteja 25, fiktioita 16, animaatioita 5 ja kokeellisia 4. Tähän mennessä Risto Jarva-palkinnon voittaneista elokuvista ainakin kolme on suomalaisen elokuvan täysiverisiä mestariteoksia. Kaksi niistä on jo klassikkoja ja kolmas on tuleva klassikko. Mestarityöt ovat Antti Peipon pääteos, dokumentti Sijainen, Markku Pölösen paras elokuva, fiktio Onnen maa sekä Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen upea kokeellinen dokumentti Hanasaari A. Ei kovinkaan usein esikoiselokuva ole voittanut Risto Jarva -palkintoa, Hanasaari A on yksi näistä harvoista esikoisista.

Risto Jarva -palkinnon voittaneet elokuvat ja tuomaristot 1979–2023

1979: Anssi Blomstedt: Opeta mua rakastamaan (Suomi 1978, D, 32 min, 16 mm). Kotimaisen katselmuksen tuomaristo: Felix Forsman, Valle Jenytin, Pertti Jokinen, Riikka Tuomari, Olli Tuomola lisättynä Suomen elokuvasäätiön edustajilla Matti Kassila, Rainer Panula.

1980: Peter von Bagh: Repe – sirpaleita Reino Helismaan elämästä (Suomi 1979, D, 64 min, 16 mm). Kotimaisen katselmuksen tuomaristo: Liisa Helminen, Martti Jännes, Pertti Lumirae, Timo Malmi, Mikko Niskanen lisättynä Suomen elokuvasäätiön edustajilla Rainer Panula, Leo Stålhammar.

1981: Mika Kaurismäki: Valehtelija (Suomi / Saksan Liittotasavalta 1980, F, 53 min, 35 mm). Kotimaisen katselmuksen tuomaristo: Arvo Ahlroos, Juho Gartz, Martti Jännes, Marja Kivelä, Leo Stålhammar lisättynä Suomen elokuvasäätiön edustajalla Anssi Mänttäri. 

1982: Tapani Lundgren: Vierailu (Suomi 1981, F, 22 min, 35 mm). Kotimaisen katselmuksen tuomaristo: Anssi Blomstedt, Jerker A. Eriksson, Päivi Hartzell, Tuure A. Korhonen, Sakari Toiviainen lisättynä Suomen elokuvasäätiön edustajilla Paavo Kähkölä, Kari Uusitalo.

1983: Noora Männistö: Kotirauha (Suomi 1982, F, 35 min, 16 mm). Kotimaisen kilpailun tuomaristo: Hans Haataja, Antti Kari, Mika Kaurismäki, Velipekka Makkonen, Raili Rusto lisättynä Suomen elokuvasäätiön edustajilla Jouko Jämsä, Anssi Mänttäri. 

1984: Kari Paljakka: Sadetanssi (Suomi 1983, F, 36 min, 16 mm). Kotimaisen kilpailun tuomaristo: Janne Kuusi, Airi Leppänen, Lasse Naukkarinen, Antti Peränne, Kaarle Stewen lisättynä Suomen elokuvasäätiön edustajilla Liisa Heikkilä-Palo, Kari Uusitalo.

1985: Riitta Nelimarkka, Jaakko Seeck: Bagatelleja: Doris variations 1-3, Egon, Klaus (Suomi 1984, A, 9 min, 35 mm). Heikki Paakkanen: 19084 (Suomi 1985, A, 8 min, 35 mm). Tuomaristo: Erkki Astala, Leo Stålhammar, Lauri Tykkyläinen. 

1986: Arto af Hällström, Janne Kuusi: Laulu (Suomi 1986, D, 81 min, 16 mm). Claes Olsson: Häng dej pojkfan! / Naru kaulaan, nulikka! (Suomi 1985, F, 42 min, 16 mm). Tuomaristo: Markku Laukkanen, Riitta Nelimarkka-Seeck, Mikko Piela. 

1987: KJ. Koski: Hurjan pojan koti (Suomi 1987, D, 29 min, 16 mm). Tuomaristo: Pia Lallukka, Heikki Peltonen, Sakari Toiviainen. 

1988: Kaisa Rastimo: Lauran huone (Suomi 1988, F, 48 min, 16 mm). Tuomaristo: Liisa Heikkilä-Palo, Raimo Kinisjärvi, Irma Taina. 

1989: Antti Peippo: Sijainen (Suomi 1989, D, 25 min, 35 mm). Tuomaristo: Paavo Kähkölä, Heikki Peltonen, Kirsi Tykkyläinen. 

1990: Peter Lindholm: Raseri / Raivo (Suomi 1989, F, 40 min, 35 mm). Tuomaristo: Pirjo Honkasalo, Kari Kyrönseppä, Paavo Kähkölä.

1991: Jaakko Virtanen: Kuusi tapaa lähestyä naista (Suomi 1990, D, 18 min, 35 mm). Tuomaristo: Paavo Kähkölä, Kai Salminen, Marjo Valve.

1992: Paul-Anders Simma: Let´s Dance! (Suomi 1991, F, 18 min, 35 mm). Tuomaristo: Tom Forsström, Heini Kauppinen, Juha Peltonen.

1993: Markku Pölönen: Onnen maa (Suomi 1993, F, 61 min, 35 mm) Tuomaristo: Irina Krohn, Juha Mäkelä, Matti Penttilä.

1994: Kaija Juurikkala: Rosa Was Here (Suomi 1993, F, 51 min, 35 mm). Tuomaristo: Aino-Inkeri Kukkonen, Markku Pölönen, Olli Soinio. 

1995: Heikki Ahola: Kaupunkisinfonia (Suomi 1995, D, 62 min, 35 mm). Tuomaristo: Kaija Juurikkala, KJ. Koski, Aino-Inkeri Kukkonen. 

1996: Tuija Halttunen: Taivas ja maa (Suomi 1995, D, 8 min, 16 mm). Tuomaristo: Heikki Ahola, Sinikka Kurkvaara, Olli Vesala.

1997: Sakari Kirjavainen: Quelleq / Traanilamppu (Suomi 1996, F, 25 min, 35 mm). Tuomaristo Tuija Halttunen, Marja Pensala, Jaana Puskala. 

1998: Pekka Uotila: Eino ja mä (Suomi 1998, D, 28 min, 35 mm). Tuomaristo: Sakari Kirjavainen, Juha Mäkelä, Marja Pallassalo.

1999: Kaisa Penttilä: Liemessä (Suomi 1998, A, 6 min, 16 mm). John Webster: Sukkien euroelämää (Suomi 1999, D, 75 min, 35 mm). Tuomaristo: Anna-Maija Kokkonen, Pauliina Koutiainen, Pekka Uotila. 

2000: Esa Illi: Apinajuttu (Suomi 2000, F, 57 min, 35 mm). Tuomaristo: Pia Andell, John Webster.

2001: PV Lehtinen: Hyppääjä (Suomi 2000, D, 21 min, 35 mm). Tuomaristo: Niina Otva, Mika Ritalahti, Petri Rossi. 

2002: Janne Kuusi: Turon baari (Suomi 2001, F, 48 min, Beta). Tuomaristo: Erkki Astala, Johannes Lassila, Taru Mäkelä.

2003: Veli Granö: Tähteläiset (Suomi 2003, D, 37 min, 35 mm). Tuomaristo: Esa Illi, Anu Kuivalainen, Aretta Vähälä.

2004: Kanerva Cederström: Lost and Found (Suomi 2003, D, 57 min, 35 mm). Visa Koiso-Kanttila: Isältä pojalle (Suomi 2004, D, 72 min, 35 mm). Tuomaristo: Veli Granö, Miia Haavisto, Stiina Laakso.

2005: Mervi Junkkonen: Hiljainen tila (Suomi 2005, D, 53 min, Beta). Tuomaristo: Satu Elo, Visa Koiso-Kanttila, Auli Mantila.

2006: Reijo Kela: 365 päivää – Reijo Kelan videopäiväkirja 1999 (Suomi 2006, D, 18 min, Beta). Tuomaristo: Reetta Hautamäki, Pekka Karjalainen, Mika Lehtinen.

2007: Panu Heikkilä: Luonto ja terveys (Suomi 2006, F, 55 min, 35 mm). Tuomaristo: Pirjo Koskelo, Teemu Nikki, Riitta Nurmio.

2008: Kiti Luostarinen: Palnan tyttäret (Suomi 2007, D, 69 min, Beta). Tuomaristo: Sarita Harma, Mervi Junkkonen, Jenni Siitonen. 

2009: Hannes Vartiainen, Pekka Veikkolainen: Hanasaari A (Suomi 2009, D, 16 min, 35 mm). Tuomaristo: Kiti Luostarinen, Matti Paunio, Otto Suuronen.

2010: Joonas Berghäll, Mika Hotakainen: Miesten vuoro (Suomi 2010, D, 85 min, 35 mm). Tuomaristo: Kati Nuora, Raija Nurmio, Hannes Vartiainen, Pekka Veikkolainen. 

2011: Jan Ijäs: Sweet Mov(i)e (Suomi 2010, E, 4 min, DigiBeta). Tuomaristo: Joonas Berghäll, Tero Koistinen, Riina Liukkonen.

2012: Antti Heikki Pesonen: Korsoteoria (Suomi 2012, F, 30 min, DCP). Tuomaristo: Jan Ijäs, Maria Leskinen, Liisa Penttilä.

2013: Juan Reina: 6954 kilometriä kotiin (Suomi 2012, D, 56 min). Mika Ronkainen: Laulu koti-ikävästä (Suomi / Ranska / Ruotsi / Saksa 2013, D, 94 min). Tuomaristo: Liisa 

Akimof, Antti Heikki Pesonen, Marjo Pipinen.

2014: Hamy Ramezan: Paratiisin avaimet (Suomi 2014, F, 29 min). Tuomaristo: Inkeri Lundgren, Juan Reina, Mika Ronkainen. 

2015: Sanna Liljander: Onni (Suomi 2014, D, 7 min). Tuomaristo: Harri Ahokas, Amir Escandari, Kaisa Herlevi.

2016: Anni Oja: Viikset (Suomi 2015, A, 4 min). Tuomaristo: Susanna Haarla, Mazdak Nassir, Sari Väänänen.

2017: Selma Vilhunen: Hobbyhorse Revolution / Keppihevosten vallankumous (Suomi 2017, D, 88 min). Tuomaristo: Georg Dolivo, Maarit Luukkonen, Anni Oja.

2018: Marja Helander: Eatnanvulos lottit – maan sisällä linnut (Suomi / Norja 2018, E/F, 11 min). Tuomaristo: Suvi Paavola, Ville Suhonen, Selma Vilhunen.

2019: Milja Viita: Eläinsilta U-3033 (Suomi 2018, E/D, 13 min). Tuomaristo: Karola Baran, Marja Helander, Kaisa Nirkkonen. 

2020: Minna Rainio, Mark Roberts: To Teach a Bird to Fly (Suomi 2020, D/F, 24 min). Tuomaristo: Antti Alanen, Sanna Liljander, Petri Peltonen.

2021: Marjo Levlin: Ellipsis (Suomi 2020, E/F, 29 min). Tuomaristo: Riitta Haapiainen, Maija Kuusi, Mark Roberts.

2022: Mari Mantela: Kuinka käänsin Rabobeston kylkiasentoon (Suomi 2021, F, 15 min). Tuomaristo: Ulla Leisio, Marjo Levlin, Juha Samola.

2023: Iiti Yli-Harja: Blush – an Extraordinary Voyage (Suomi 2022, A/D, 15 min). Tuomaristo: Anni Asikainen, Laura Kolbe, Mari Mantela. 

Näettekö tulevaisuuteen?

Risto Jarvan viides pitkä elokuva Ruusujen aika (1969) yrittää katsoa tulevaisuuteen, sen tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2012, nyt jo menneeseen aikaan. Ruusujen ajassa kuullaan Arja Saijonmaan esittämänä Kaj Chydeniuksen säveltämä Arvo Turtiaisen runo Näettekö tulevaisuuteen? Turtiaisen runo on hänen kokoelmastaan Laulu kiven ja raudan ympyrässä (Tammi 1945). Näin runo alkaa: 

Näettekö tulevaisuuteen?

Minä näen.

Se on toivon kansoittama,

ei mitään muuta kuin toivoa

ja unennäköjä.

Merkillinen 

on tulevaisuuden ranta:

toivolla ja unilla

on siellä ikuiset muistomerkit.