Tarinoita ulkopuolisuudesta – Haastattelussa Tomek Popakul

Festivaalilla halutaan joka vuosi nostaa kiinnostavia animaatioelokuvia ja – tekijöitä, ja tänä vuonna valokeilassa on puolalainen animaattori Tomek Popakul retrospektiivinäytöksellään.

Popakul (s.1986) on animaation nouseva tähti. Hänen tunnistettava kädenjälkensä ja vahvat, ajatuksia herättävät tarinansa imaisevat katsojan helposti mukaansa. Todellinen läpimurto tapahtui rave-maailmaan sukeltavalla Acid Rain (2019) -elokuvalla, joka oli maailmanlaajuinen festarihitti. Kansainvälinen Animac-animaatiofestivaali on valinnut Popakulin yhdeksi vuoden lupaavimmista lahjakkuuksista.

Popakulin maailmassa ihmiset ovat rujoja ja vieraantuneita. He etsivät lämpöä eri tavoin ja ajautuvat toivottomilta tuntuviin tilanteisiin. Angstinen teinipoika muuntuu kalaksi, astronauttipari jää avaruuteen ja liftaava nuori nainen sukeltaa psykedeelisiin kuviin.

Halusimme kuulla lisää animaattorin omia ajatuksia elokuvan teosta. Popakulia haastatteli Tampereen elokuvajuhlien viestintäassistentti Mirjami Vertainen.

 

Minkälaisia tarinoita haluat kertoa? Mitkä teemat ovat sinulle tärkeitä?

Itselleni tärkeitä teemoja ovat rakkaus, kuolema ja luonto. Sanoisin, että minulla on taipumus suunnata katseeni pimeisiin paikkoihin ja etsiä valoa sieltä.

 

Animaatioissasi on tiettyä vieraantuneisuuden tunnetta. Onko tämä teema sinulle henkilökohtainen?

Kyllä, mielestäni vieraantuneisuus on oikea sana. Vaikka vieraantuneisuus tuntuu minusta hyvin henkilökohtaiselta aiheelta, uskon että se pätee useimpiin ihmisiin tiettyyn rajaan asti.

Kerran elokuvakoulussa Łódźissa pidettiin työpajoja ohjaajille. Teemana oli “ulkopuolinen hahmon arkkityyppinä”. Luennoitsija kysyi yleisöltä aluksi: “Ehkä yleisössä on ihmisiä, jotka mieltävät itsensä ulkopuolisiksi?” Lähes kaikki nostivat kätensä.

Olen aina tuntenut sympatiaa ulkopuolisia kohtaan. Niitä, jotka hädin tuskin kestävät oman sopeutumattomuutensa vaikeutta ja uskaltavat silti toimia heitä ympäröivän yhteisön sääntöjä vastaan. He kokevat usein yksinäisyyttä ja epätoivoa, mutta heidän sisäisestä kamppailustaan syntyy usein jotain ainutlaatuista, kun katsoo vaikka Art brut -taiteilijoiden työn teeskentelemätöntä laatua. Uskon silti mahdollisuuteen luoda kommunikaatiokanavia erillisten universumien välille ja taide on yksi niistä.

 

Ketkä animaattorit tai taiteilijat ovat inspiroineet sinua? Mikä yleensä inspiroi sinua?

Minua ovat inspiroineet vanhat kirjojen kuvittajat (esimerkiksi Ivan Bilibin) ja sarjakuvataiteilijat kuten Daniel Clowes ja Charles Burns. Jokaisessa kaupungissa, missä vierailen, haluan kahlata läpi divarit ja sarjakuvapuodit. Viimeisin löytöni on Aidan Kochin After Nothing Comes.

Vaikuttavin kokemukseni animaatioista on ollut Rene Lalouxin Gandahar, joka perustuu Isaac Asimovin tieteisfiktioon, jonka katsoin puolitajuissani lapsena joltain piraatti-VHS:ltä. Katsoin sen uudestaan vuosien kuluttua enemmän tiedostavana henkilönä ja pidin sitä edelleen todella hyvänä. Kunnioitan suuresti myös Boris Labben ja David O’Reillyn töitä.
Viime aikoina olen ollut kiinnostunut abstraktista elokuvasta, kuten Stan Brakhagen ja Jordan Belsonin elokuvat, ja haluaisin kulkea enemmän siihen suuntaan.

 

Tarinasi ovat vahvasti ajatuksia herättäviä. Luotko tarinasi ennen animointia vai animoinnin aikana? Miten prosessi etenee?

Tarinat kypsyvät yleensä hitaasti ja vaativat ennakkotutkimista. Monet ideat kuihtuvat itsestään ja jotkut niistä pysyvät mielessäni pidempään. Silloin hahmotan ne arvokkaiksi. Toisinaan minuun kyllä iskee äkillinen luovuuden kipinä, flow, ja nautin spontaanista taiteenteosta ilman suunnitelmallisuutta, virran mukana kulkeutumisesta ja prosessista itsestään.

Monet tarinat ovat tilkkutäkkiä omista kokemuksistani ja hahmot ovat tapaamieni ja tarkkailemieni ihmisten yhdistelmiä. Aloitan jostain todellisesta tapahtumasta ja vääntelen sitä oman linssini läpi. Lisään joitain muita (usein yliluonnollisia) tosielämän ulkopuolisia tapahtumia. Teen kokeita elokuvan vaihtoehtotodellisuudessa.

Väitän, että jokaisessa elokuvassa pitää olla 2–3 iskevää kohtausta, jotka muodostavat elokuvan ytimen. Usein nämä kohtaukset tulevat mieleeni jo ihan aluksi. Usein niissä ei ole loogisesti järkeä juonen kannalta, ne ovat surrealistisia ja hulluja. Ne hyökkäävät tarinan rakenteen keskeltä. Näen sen kaaoksen ja järjestyksen yhteentörmäyksenä.

 

Sinulla on tunnistettava, hypnoottinen tyyli. Onko se aina ollut hallussasi?

Olen iloinen, että sitä pidetään hypnoottisena. Sillä on tärkeä merkitys aikaan perustuvassa taiteessa, kuten musiikissa ja elokuvissa. Taiteessa, joka kiskoo sinut sisäänsä ja laittaa sinut transsiin kuin koko yön kestävät teknobileet. Vaikka toistaiseksi näen elokuvani varsin perinteisinä tyylilajiin (vaikka aina karttelenkin genren sääntöjä) perustuvina kerronnan palasina.

 

Tomek Popakul: Acid Rain
Acid Rain (2019)

 

Acid Rain oli todellinen festarihitti ja olet saanut paljon tunnustusta. Miltä se tuntuu?

Pitkään väitin, että teen elokuvia vain itselleni, mutta tietysti olen iloinen saavuttaessani yleisöjä ja kuullessani heidän tulkintojaan elokuvistani. Festivaalien huomio lisää uskottavuutta rahoittajien ja yhteistyökumppanien silmissä, kun aloitan seuraavia projektejani, joten täytyy sanoa, että se tuntuu varsin hyvältä. Olen vieraillut monissa hienoissa paikoissa ja tavannut hienoja ihmisiä Acid Rainin ansiosta. Olen kiitollinen.

 

Mitä työstät parhaillaan? Millaisia suunnitelmia sinulla on?

Juuri nyt olen tekemässä keskipituista elokuvaa nimeltä ZIMA (Talvi) Yellow Tapir -studion kanssa. Se kertoo pienen ihmisten ja eläinten muodostaman yhteisön tarinan ja perustuu suurelta osin hiljaisuuteen, kylmyyteen ja lämpöön.

Kehittelen hitaasti myös animaatiodokumenttiprojektia, joka on toistaiseksi vielä salaisuus.Teen musiikkivideoita muusikoille, joista pidän. Haluaisin joskus tehdä visuaalisen musiikkielokuvan, mutta siitä ei ole tarkkaa ajatusta. Haluaisin kirjoittaa tarinan Sherpoista vierailtuani viime vuonna Nepalissa. Minulla on paljon ideoita leviämässä eri suuntiin. En tiedä vielä, mihin suuntaan lähden.

 

Kiitos haastattelusta, Tomek Popakul!

Tältä lahjakkaalta tekijältä on lupa odottaa lisää vahvoja tarinoita ja taatun kiinnostavia kuvia! Verkkofestivaalin Tomek Popakul– näytöksessä nähdään kolme lyhytelokuvaa: Ziegenort (2013), Czerń (2016) ja Acid Rain (2019). Lisäksi näytöksessä nähdään Popakulin Budokan Boys -yhtyeelle ohjaama musiikkivideo The Magic Mountain (2020).