Usko koetuksella -ohjelmisto sisältää niin dokumentaarisia kuin fiktiivisiä lyhytelokuvia aina 1960-luvulta tähän päivään asti. Kokonaisuuden taustalla on ajatus yksilön universaalista tarpeesta kiinnittyä tai uskoa johonkin, vaikka etenkin länsimaissa eletään hyvinkin individualistista aikaa.
Ohjelmistoon kuuluu kolme lyhytelokuvanäytöstä, jotka tarkastelevat kristinuskoa terävästi, mutta kunnioituksella ja avoimen uteliaasti. Uskoa tarkastellaan juuri kristinuskon kautta, koska sen olemus yhteiskunnassamme on ambivalentein.
Kokonaisuuteen kuuluu myös Usko ja demokratia -keskustelu, jossa pohditaan mielikuvituksen tärkeyttä demokratiassa. Keskustelutilaisuus järjestetään 5.3. kello 18:00 (Cine Atlas 3). Keskustelutilaisuuteen on vapaa pääsy. Lue lisää tapahtumasivulta.
Lue näytöksen esittelyteksti kokonaisuudessaan alta.
USKO KOETUKSELLA
Kuulen toistettavan mantraa, että elämme individualistista aikaa. Yksilön oikeudet ja vapaus toteuttaa itseään koetaan maallistuneissa länsimaissa yhtenä tärkeimpänä arvona. Kun yksilölle sälytetään vapauksia, kolikon kääntöpuolena omasta hyvinvoinnista muodostuu huomaamatta myös velvoite. Self help -kapitalismi kukoistaa, kun ihmiset etsivät elämälleen tarkoitusta: mikä olisi juuri minulle erityinen, merkityksellinen ja oikea tapa elää?
Samalla, kun vaadimme itseltämme itsenäisyyttä, riippumattomuutta ja vahvaa individualistista näkemystä, miten elämä tulisi elää, hengellisyys on alkanut kiinnostaa maallistuneita ihmisiä uudella tavalla. Hengellisten yhteisöjen tuoma turva tai uskontojen tarjoama maailmanselitys saattavat vedota valinnanvapauden uuvuttamiin.
Usko koetuksella -ohjelmiston taustalla on ajatus yksilön universaalista tarpeesta kiinnittyä tai uskoa johonkin. Kolme näytöstä lyhytelokuvia 1960-luvulta tähän päivään tarkastelevat kristinuskoa terävästi, mutta kunnioituksella ja avoimen uteliaasti. Uskoa tarkastellaan juuri kristinuskon kautta, koska sen olemus yhteiskunnassamme on ambivalentein: maallistuneessa Suomessa tavataan ajatella, ettei uskonto vaikuta meidän rationaaliseen yhteiskuntaamme, eikä varsinkaan demokraattiseen päätöksentekoon.
Näytökset on teemoitettu otsikkojen Hartaat, Epäilijät ja Etsijät alle. Hartaat sisältää dokumenttielokuvan Luostari lumen keskellä (1965) Palokissa sijaitsevasta ortodoksisesta nunnaluostarista Lintulasta. Dokumenttielokuva on mielenkiintoinen ajankuva, mutta kontrasti ortodoksisen kirkon patriarkaatin ja nunnaluostarin arjen välillä on yhtä totta tänäkin päivänä. Espanjalainen tuore fiktio La sangre (2025) tuo katolisen pyhimyskulttuurin someaikaan ilkikurisesti. Fiktio Place d’Armes (2024) käsittelee homoseksuaalin suhdetta kirkkoon. Näytöksen päättää portugalilainen fiktio P´ra que vivam (2025), jossa uskonto ja folklore elävät rinnan ja eloisana nukketeatterin muodossa.
Epäilijät-näytös sisältää kolme asenteeltaan kriittistä dokumenttia. Lasse Naukkarisen ohjaama dokumenttielokuva Armon vuonna vuodelta 1974 käsittelee uskontoa yhteiskunnallisena ilmiönä. Vaikka elokuvan valmistumisesta on 50 vuotta, jotkin asiat puhututtavat tänäkin päivänä: hurmosliikkeet ja nuoriso, valtio ja kirkon suhde… Thank You Mother (2025) on omakohtainen ja hirtehinen dokumentti nuoren ohjaajan ja hänen perheensä erilaisesta jumalsuhteesta. Näytöksen päättää kristinuskon valta-asemaa sveitsiläisessä yhteiskunnassa kritisoiva Always Wanted to Be God, Never Wanted to Do Good (2025).
Näytös Etsijät koostuu viidestä fiktiosta, joita yhdistää etsivä tai toiveikas suhde uskoon ja hengellisyyteen. Lyhytelokuvasta Minä olen ihminen sinun jumalasi (2019) epätoivosta kuljetaan lapsen uskon (Sans Dieu, 2024) ja manauksen (J’ai vu le visage du diable, 2023) kautta etsimään vastausta niin ulkoavaruudesta (We Are Not Alone, 2024) kuin animismista (Vox Humana, 2024).
Riina Mikkonen
Tampereen elokuvajuhlat
