Muistokirjoitus: Raimo Silius 1943–2024

Pitkän linjan elokuvavaikuttaja Raimo “Rake” Silius kuoli Tampereella 12. marraskuuta 2024. Hän oli 81-vuotias, syntynyt Kangasalla 22. heinäkuuta 1943.

Vuodesta 1962 alkaen ”Rake” Silius oli avainhenkilö kehityksessä, jossa Tampereesta kasvoi elokuvakulttuurin keidas. Rake aktivoitui Tampereen Elokuvataide ry:ssä, elokuvakerhoissa ja seminaareissa ja osallistui 13.2.1968 Tampereen ylioppilastalolla pidettyyn kokoukseen, jossa perustettiin sekä Jazzkerho Break (Tampereen Jazz Happeningin järjestäjä) että elokuvakerho Monroe, josta kasvoi maan suurin. Siliuksesta tuli sen ensimmäinen palkattu toiminnanjohtaja.

Vuoden 1969 Tampereen lyhytelokuvapäivät saivat niin innostuneen vastaanoton, että vuonna 1970 järjestettiin Tampereen ensimmäiset kansainväliset lyhytelokuvajuhlat Kino-Palatsissa. Kyseessä oli Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen elokuvafestivaali. 1970-luvun lopulta lähtien Silius oli sen pysyvä tukipylväs, idealinko ja tietopankki. Siliuksen kuratoimaa ohjelmaa nähdään vielä vuoden 2025 ”Filkkareillakin”.

Rake ei paljon matkustellut. Sitä ahkerammin hän katsoi elokuvia kotiareenalla. Pelkästään kotimaisia lyhytelokuvia Rake arvioi nähneensä lähes 10 000. Hän suunnitteli myös erikoissarjoja, yömaratoneja ja Lyhytelokuvan kaanonia.  Arkiston aarteet -sarja sai suursuosion: Siliuksen ja Lauri Tykkyläisen suunnittelemissa ohjelmissa esitettiin 1000 lyhytelokuvaa filmikopioina; jatko toteutui diginä. Filkkareiden suosikkeihin kuului myös Rake Special.

Silius kohtasi tyynet ja tyrskyt. 1970-luku oli sellainen, että joka vuosi tapahtuman jälkeen kysyttiin: jatkuuko filkkarit? Poliittinen painostus oli kovaa. Tilanne vakiintui vasta 1982, kun festivaali palasi Kino-Palatsiin. Silius kuului juhlien ydintiimiin, ja hänellä oli merkittävä rooli ohjelmiston rakentamisessa.

Silius oli filmihullu henkeen ja vereen. Hänen etsikkoaikansa oli eurooppalaisen elokuvataiteen kulta-aikaa. Raken suosikkielokuva oli Jules ja Jim, suosikkilyhytelokuva Yö ja usva ja filkkarisuosikki 79 kevättä.

Silius oli myös monipuolinen kulttuuri-ihminen: kirjallisuuden, varsinkin runouden, ystävä. Historia, erityisesti Tampereen, oli hänen intohimonsa. Tamperelaiskirjailijoilla Lauri Viidasta Eeva-Liisa Manneriin oli kotikenttäetu. Silius itse viljeli rikasta humoristista kieltä aidolla Tampereen murteella.

Vuonna 1962 Silius näki Tampereen Työväen Teatterissa Täällä Pohjantähden alla II:n, ”ja siitä alkaen elokuva ja teatteri kulkivat elämäni virrassa aina rinnakkain”. Silius näki kattavasti kaupungin teatteri-ensi-illat ja oli Tampereen Teatterikesän kantavieras, myös sen elokuvaohjelmien suunnittelija.

Silius oli aktiivinen elokuvakriitikko (Yle Tampere). Joviaali kaikkien kaveri oli arvostelijana lahjomaton mutta ei koskaan ilkeä. Silius kirjoitti Tampereen elokuvajuhlien historiikin Alussa oli lyhytelokuva (2011). Kestäviä kokonaisuuksia olivat Tammerkoski-lehden laaja sarja Tampereen elokuvahistoriasta, ja Tampereen elokuvajuhlien verkkosivun Raken Kinosilmä -kulttuuripalsta. 

Kaikki tapahtui rakkaudesta taiteeseen. Rakkaudesta oli muutenkin kyse jo ensimmäisillä elokuvajuhlilla. Viereisellä paikalla kun istui elokuva-aktiivi Tuija Lehto, josta tuli sydänkumppani 55 vuoden taipaleelle.

Silius liitti mielellään kirjeisiinsä loppukaneetiksi runon. Parhaan elokuva-aiheisen runon oli hänen mielestään kirjoittanut Jarkko Laine:

”Elokuvan jälkeen syttyvät kadulla savukkeet. Kynttilät joella Hiroshiman päivänä. Emmekä tiedä, mikä on uneksittua mikä totta.”

Antti Alanen, Jukka-Pekka Laakso, Pertti Paltila
ystäviä ja työtovereita