Festivaalin sydämen muodostaa yli satapäinen vapaaehtoisten joukko, joita ilman festivaali ei onnistuisi. Annoimme puheenvuoron viestintätiimin talkoolaisille. Tänään Filkkari-kokemuksistaan kertoo Malka Gotthilf.

En suunnitellut enkä toivonut mitään. Jokin vain sai minut yhtenä iltana menemään Tampereen elokuvajuhlien sivuille, jossa esille hyppäsi talkoolaishakuilmoitus. Klikkasin eteenpäin, avasin hakulomakkeen. ”No, voihan sitä täytelläkin”, ajattelin. ”En kuitenkaan tule valituksi.” Täytetty hakulomake lähti, ja unohdin koko jutun, kunnes eräänä kauniina helmikuisena päivänä sain sähköpostin, joka alkoi sanoilla: ”Tervetuloa Filkkareiden viestinnän runneriksi!”

Ensimmäisistä sekunneista tässä tehtävässä näin olevani oikealla paikalla. Pääsin festivaalin aloituspäivänä viestintäkoordinaattori Niina Salmelinin kaveriksi Kauppakeskus Ratinan kuvausseinälle, tänään (torstaina) puolestaan pääsen auttamaan yksityistilaisuuden järjestelyissä. Jännitys jäi Jyväskylän ja Tampereen väliseen junaan, tilalle tuli itsevarmuus ja kova into tekemään ja kokemaan.

Tänne väliin pieni täsmennys. En ole sattumalta päässyt viestintätalkoolaiseksi, sillä olen pyörinyt tällä alalla jo pidempään. Opiskelen Jyväskylän yliopistossa kielten ja viestinnän laitoksella, eli viestintää ja mediaa opiskelin kandidaatintutkinnon aikana automaattisesti. Pakolliset nämä opinnot eivät siinä vaiheessa vielä olleet, vaan kiinnosti ihan muutenkin. Opiskelijavaihdon aikana sama juttu: pääosin suoritin viestinnän ja median kursseja. Tuli sitä työskenneltyäkin, mm. musiikkivideoiden ja lyhytelokuvien tuottajana, sekä projektikoordinaattorina. Eli kiinnostusta alalta löytyy enemmän kuin saisi laillisesti olla. 😀

Seuraava kysymys: miksi Filkkareille? Elokuva-alan tutkinnon suorittajana olen luonnollisesti kiinnostunut elokuva-alasta muutenkin kuin vain paperilla. Tampereen elokuvajuhlat on puolestaan Suomen kookkain kansainvälinen lyhytelokuvafestivaali. Näin ollen saadaan helppo yhteenlasku: Malka+Filkkarit=askel lähempänä unelmauraa. Aion siis saada täältä paljon irti, kerran kun täällä olen.

Aion myös käydä katsomassa esityksiä. Olisin ihan muutenkin käynyt, mutta mahdollisuus päästä ilmaiseksi näytöksiin suorastaan pakottaa menemään! Listalla ovat ainakin kotimainen kilpailu, kansainvälinen kilpailu, Oscar-nimetyt lyhytelokuvat 2019 sekä Japani.

Keskiviikko oli touhukas. Sen lisäksi, että pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja Filkkareiden energiseen henkilökuntaan, pääsin tekemään Tampereen elokuvajuhlien promoa Kauppakeskus Ratinalle. Lyhykäisyydessään promootio piti sisällään festivaalilippujen arpomista. Eli piti saada ihmisiä kuvaamaan itsestään selfie ja julkaisemaan se Instagramissa häshtägillä #filkkarit. Tehtävä oli vaikea. Pohjoinen kansa ei helposti lataile itsestään kuvia nettiin. Kuitenkin saatiin Niinan kanssa hyvä määrä osallistujia.

Tunnelma elokuvajuhlilla on jo nyt henkeäsalpaava! Tähän asti on vaikeaa sanoa, mikä on ollut parasta, sillä kaikesta olen nauttinut täysillä! Kuvia napsiessa ja tätä iltaa odotellessa…