Mogadishu Soldier -elokuvan tuottaja Torstein Grude halusi tehdä niin autenttisen dokumenttielokuvan kuin ikinä mahdollista – ja yllättyi saadessaan kuvamateriaalin käsiinsä.

Kuinka sait idean elokuvaan?

Kerran löysin itseni loukusta keskellä Burundin sisällissotaa, piileskelemässä bunkkerissa. Ympärilläni oli ihmisiä, jotka pitivät huolta turvallisuudestani, ja heidän joukossaan oli lapsisotilaita. He eivät olleet nähneet koko elämänsä aikana muuta kuin sotaa. Kuullessani heidän elämäntarinoitaan vakuutuin siitä, että halusin tehdä elokuvan heidän kanssaan jossain vaiheessa.

Samaan aikaan pohdin, miten tehdä autenttisia elokuvia. Näin itseni ja tiimini yhä enemmän esteenä ”todellisuuden” ja yleisön välissä. Taustamme, maailmankuvamme, ammattimaisuutemme ja esteettiset käsitteemme vaikuttavat materiaaliin ja ryöstävät sitä kautta aidon autenttisuuden.

Tämän vuoksi halusin kokeilla eräänlaista etäohjaamista, jossa kuvaajina toimisivat ei-ammattilaiset. Kun sisällissota Burundissa oli loppunut, tuntemani sotilaat sijoitettiin Mogadishuun, ja niinpä pyysin heitä osallistumaan kokeeseeni.

Kuinka paljon sinulla oli taustatietoa Somalian tilanteesta?

Aika paljon, mutta tavallaan se ei ollut oleellista elokuvan kannalta, sillä alusta asti tämä oli kokeilu lähestyä dokumenttielokuvan taidetta autenttisuuden näkökulmasta. Halusin nähdä maailman heidän silmin, jotka ovat taistelemassa sotatilanteessa.

Heidän lähettämänsä materiaalin kautta sain eteeni aivan erilaisen näkymän, mitä olin odottanut. Olin varautunut jonkinlaiseen tunteelliseen paatokseen, jossa he näkisivät itsensä sankareina, jotka uhrautuivat somalialaisten vapauden puolesta. Materiaalissa ei kuitenkaan ollut jälkeäkään länsimaisille sotilaille tyyppillisestä hyvikset vs. pahikset -kerronnan luomisesta. Sen sijaan materiaali näytti, että sotilaita motivoi ensisijaisesti mahdollisuus tehdä työtä ja tienata rahaa kotona oleville perheilleen.

Kertoisitko elokuvan leikkausvaiheesta?

Materiaalia oli todella paljon, yli 500 nauhaa, ja se oli täysin amatöörien kuvaamaa. Heillä ei ollut minkäänlaista kuvaa elokuvanteosta ja sen käytänteistä, joten kyllä, se oli erittäin kaoottista. Aika paljon materiaalia piti hylätä, koska se oli teknisesti kelpaamatonta.

Kun olimme käyneet kaiken materiaalin läpi, tajusimme, ettei siinä ollut henkilöhahmoja ja niiden kehitystä siinä mielessä, jossa me olemme niihin tottuneet. Joten meillä oli käsissämme ikään kuin kollektiivinen päähenkilö. Sotilaiden 14 kuukauden mittainen komennusaika toimi elokuvan kehyksenä.

Tärkeää oli pysyä uskollisena materiaalin lähestymistavalle, ja tämä päti myös leikkausvaiheeseen. Emme voineet käyttää leikkaajan tyypillistä työkaluvalikoimaa. Leikkaajamme Niels Pagh Anderssen sanoi että pyyntöni tuntui samalta kuin pyytää arvostettua viulistia soittamaan epävireisesti. Ja niin hän teki.

Mikä on elokuvan sanoma?

Tällä elokuvalla ei ole ”sanomaa”, se on olennainen pointti. Kyseessä ei ole elokuvantekijästä agendoineen ja yksinkertaistettuine narratiiveineen. Sen sijaan elokuva antaa uniikin mahdollisuuden kokea, millaista on elää köyhänä sotilaana, joka taistelee saadakseen elannon vieraassa maassa. Vastaanottavaiselle katsojalle elokuvassa on tuhansia pikku viestejä.

Mogadishussa on yhä jatkuvia pommi-iskuja. Millaisia ajatuksia ja tunteita nämä uutiset sinussa herättävät?

Olen pahoillani itsemurhapommittajien puolesta. Nämä ihmisparat luulevat, että he toimivat oikein, ja seuraukset ovat karmaisevat kaikille uhreille. Se näyttää, että Al-Shabaab on yhä hyvin aktiivisessa roolissa, vaikka se oli jo aiemmin näennäisesti AMISOMin ja somalijoukkojen lyömä. Maaseudun piilopaikoistaan he organisoivat nyt säännöllisiä sissi-iskuja Mogadishuun.

Olet perustanut Piraya Films -tuotantoyhtiön, joka on sitoutunut sellaisiin arvoihin kuin sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, solidaarisuuteen ja ihmisten voimaannuttamiseen, jotta he voisivat osallistua yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseen. Uskotko, että elokuva voi muuttaa maailmaa?

Jotkut elokuvista, joita olen ollut tekemässä (kuten Gulabi Gang, Yodok Stories, The Act of Killing, The Look of Silence) ovat matkustaneet ympäri maailmaa ja saavuttaneet laajan yleisön. Nämä elokuvat vaikuttavat heihin, jotka ne näkevät, mutta vaikutusta on tietenkin vaikea mitata. Uskon kuitenkin ehdottomasti elokuvan voimaan välineenä, joka voi muuttaa näkemystämme ja sitä kautta koko maailmaa.

Mogadishu Soldier
Pe 10.3. klo 20 Plevna 4
La 11.3. klo 18 Plevna 6