Hollantilaisen Roston animaatioista koostuva retrospektiivi on osa Tampereen elokuvajuhlien ohjelmaa. Lisäksi Roston lyhytelokuva (Reruns) on mukana kansainvälisessä kilpailussa.

Miten sinusta tuli elokuvantekijä? Oletko aina halunnut elokuvantekijäksi vai eksyitkö elokuvan pariin vahingossa?

Olen yrittänyt tehdä elokuvia lapsesta asti tietysti aina surkeasti epäonnistuen. Luovalle lapselle se oli yksi tapa monista itseilmaisun keinoista. En oikeastaan valinnut tietoisesti mitään taidemuotoa ilmaistaakseni itseäni, kokeilin kaikkea. Digitaalisen vallankumouksen myötä elokuva tuli takaisin kuviohin. Se oli halvempi ja helpompi tapa epäonnistua.

Miten valitsit lainaukset Thee Wreckers-elokuvasarjan alkuun? Ovatko juuri nämä muusikot erityisen merkittäviä sinulle?

Lainaukset on valittu erityisesti tetralogia-kokonaisuutta ajatellen, ne eivät ole osa alkuperäisiä, itsenäisiä elokuvia. Minulle oli tärkeää, että ne jotenkin tukevat elokuvan kokemuksellisuutta ja kalibroivat mieltä jollain tavalla. Lisäksi monivivahteisten muusikoiden täytyi jotenkin kuvata vaikutuksiamme. Mutta tärkeintä oli, että heidän täytyi olla kuolleita. Unien ja muistojen valtameren pinnan alla lipuvat henget joilla on syvällistä ja vähemmän syvällistä viisautta.

Yhdistelet erilaisia välineitä ja taiteen muotoja, tarkoitan, että Mind My Gap kokonaisuus esimerkiksi koostuu lyhytelokuvista ja graafisista novelleista. Toisaalta Thee Wreckers Tetralogiassa nähdään sekä näyteltyjä kohtauksia että animaatiota. Onko tämä tarkoituksellista vai tuleeko ensin idea ja sen jälkeen paras tapa välittää sanoma yleisölle?

Minulle on selvää, että kaikki alkaa aina unelmasta. Seuraavaksi täytyy valita toteutustapa, joka ei ole vain paras mahdollinen vision välittämiseen, vaan on myös itsessään jännittävä matka. Näiden elokuvien tekeminen vie paljon aikaa, suurimman osan elämästä, joten prosessin tulee olla mielenkiintoinen ja yllätyksellinen.

Kuvailisitko työskentelyprosessiasi? Kirjoitatko ensiksi käsikirjoituksen vai aloitatko henkilöhahmoista tai mahdollisesti kohtauksen kuvittelusta? Miten prosessi toimii?

Ei ole olemassa vakiintunutta tapaa elokuvien tekemiselle. Elokuvat saavat alkunsa eri asioista, vaikkakin kaikki työni kuuluvat samaan maailmaan. Auttaa kun omille ideoille, hahmoille ja sisäiselle logiikalle on paikka oman pään sisällä. Yleensä hillitsen inspiraatiota asettamalla satunnaisia sääntöjä; esimerkiksi Thee Wreckers Tetralogiassa pakotin itseäni perustumaan elokuvia lauluihin. Thee Wreckers Tetralogian hahmot ovat läsnä tavalla tai toisella. Seuraava elokuva alkaa siitä mihin edellinen päättyi. Täytyy sanoa, että viime aikoina olen nauttinut suuresti animaation (periaatteessa siis paranneltu liikkuva kuvakäsikirjoitus) parissa työskentelystä.

Mikä innoitti sinua tekemään The Monster of Nix -elokuvan? Wikipedian mukaan elokuvan tekemiseen kului kuusi vuotta. Miten pystyit säilyttämään mielenkiintosi?

Luulen, että mielenkiinnon ylläpitäminen on paras piirteeni! Kaikki työni ovat yhteydessä toisiinsa ja periaatteessa ne ovat kaikki osa isompaa kokonaisuutta. Olen työskennellyt niiden parissa jo yli 25 vuotta. Se ei ole hankalaa, sillä oikeastaan se auttaa minua pysymään keskittyneenä. The Monster of Nix:issä halusin kertoa pojalleni Maxille tarinan Langemanneista. Ne ovat satumaisia metsän olentoja, jotka kiehtoivat poikaani. Minulla oli monta tarinaa kerrottavana, kerrankin päätin tehdä hieman kevyemmän projektin. Valitettavasti projektista tuli liian monimutkainen. Kulutin kaksi vuotta esituotantohelvetissä ja vihdoin kun elokuva oli valmis, Max oli kaksi kertaa vanhempi!

Mitä sinulla on tällä hetkellä työn alla?

Olen toipumassa viimeisestä elokuvastani Reruns:ista. Ei ole liikaa aikaa haavojeni nuolemiseen, sillä monet projektit odottavat huomiotani. Haluaisin palata takaisin Nixin maailmaan, vaikka en ole vielä varma tuleeko se olemaan elokuva vai jotain muuta. Lisäksi olen myös Mind My Gap –elokuvan kehittelyvaiheessa.

Näytökset:
Rosto: Pe 9.3. 20.00 / Plevna 4
Rosto: La 10.3. 22.00 / Plevna 6