Maailman upeimman filkkarilogon ja -julisteen suunnittelija Kimmo Kaivanto

Muistumia Kimmo Kaivannosta ja Tampereen elokuvajuhlista
Nuoruuteni ja ”filmihulluuteni” 1960-luvulla aina silloin tällöin elokuvissa bongasin tamperelaisia kirjailijoita ja taiteilijoita kuten Kimmo Kaivanto, Eeva-Liisa Manner ja Hannu Salama, jotka harrastivat aktiivisesti elokuvaa. Kirjailija ja Suomen kielen lehtori Ilpo Kaukovalta oli suorastaan ”filmihullu”. Kaukovallan äidinkielen tunneilla Tampereen Kauppaoppilaitoksessa pidin ensimmäisen elokuvaan liittyvän esitelmäni vuonna 1962 aiheena Suomen ensimmäiset Valtion elokuvapalkinnot.

Luovat kädet – luovaa elokuvaa
Tampereen kansainvälisillä lyhytelokuvajuhlilla alkoi syksyllä 1969 kaksi merkittävää perinnettä, jotka jatkuvat yhä vuonna 2017. Kimmo Kaivanto (25.5.1932-20.4.2012) suunnitteli elokuvajuhlien logon ”Luovat kädet – luovaa elokuvaa” (”Creative Hands – Creative Films”) ja julisteen. Hän suunnitteli ”sormilogosta” vuosina 1970-2000 kaikkiaan 30 eriväristä festivaalijulistetta. Erivärinen juliste joka vuosi. Hän antoi vuoden 2000 jälkeen elokuvajuhlille logon pysyvän käyttöoikeuden. Kaivannon suorastaan nerokas logo ja juliste on ajatonta julistetaidetta parhaimmillaan.

Tampereen lyhytelokuvajuhlien kansainvälisen kilpailun pääpalkinto oli oitis vuonna 1970 kuvanveistäjä Tapio Junnon (12.1.1940-25.12.2006) pronssinen pienoisveistos Suudelma eli ns. Iso Suudelma. Sarjavoittajat saivat Pienen Suudelman. Junnon pronssiveistos on upea taideteos, jossa korostuu sileän ja murretun pinnan vastakkaisuus.

Kimmo Kaivanto kävi Tampereen elokuvajuhlilla ainakin juhlien ensimmäisellä vuosikymmenellä. Elokuvajuhlien logo on ollut niin suosittu ulkomaillakin, että se joutui jopa piratismin kohteeksi 1980-luvun alussa. Bulgariasta löytyi joku yritys – ei elokuva-alan – joka käytti esitteissään reteesti elokuvajuhlien logoa.

Kimmo Kaivannon – ”sinisen ajattelijan” – laajan tuotannon yksi oivaltavimpia oivalluksia on ollut käsien ja yksittäisten sormien käyttäminen symboleina. Muistuu mieleen muun muassa seuraavat teokset: Hämärtää (1969), Etusormi (1969), Käsi (1969), Ain laulain työtäs tee (1970), Haukka (1970), Pilvet väistyvät (1970), Sininen ajattelija (1971) ja Yö – Valkoinen voittaja (1972).

Kimmo Kaivanto valittiin vuoden taiteilijaksi 1982, jolloin hänen retrospektiiviset näyttelynsä olivat Helsingin Taidehallissa ja Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa. Tampereen elokuvajuhlien 1983 kotimaisessa kilpailussa esitettiin Tuulikki Islanderin ohjaama puolen tunnin dokumenttielokuva Muistiinpanoja – Kimmo Kaivanto (1982). Se käsitteli Kaivannon taiteen lähtökohtia ja päämääriä taitelijan teosten ja aforismien valossa. Vuonna 1992 Sara Hildénin taidemuseossa oli toisen kerran Kaivannon retrospektiivinen näyttely. Vuonna 1998 Kaivanto osallistui Sara ja pojat -näyttelyyn, johon osallistuivat seuraavat ”Saran pojat” Kaivannon lisäksi: Juhani Harri, Mauno Hartman, Eero Hiironen, Kari Jylhä, Kauko Lehtinen, Gunnar Pohjola, Kimmo Pyykkö, Jaakko Sievänen ja Arvo Siikamäki.

Kimmo ja Leonardo – lentäminen on liikkeen taidetta
Kun Tampereen elokuvajuhlat täytti 20 vuotta 1990, niin avajaisissa nähtiin juhlien ensimmäinen tunnusfilmi eli traileri, joka ideoitiin Kaivannon legendaarisesta festivaalijulisteesta. Seuraavana vuonna 1991 tehtiin erityinen iso juliste myyntiin, painos 50 kappaletta, jotka Kimmo Kaivanto signeerasi. Lienee nyt pieni keräilyharvinaisuus.

Kun Tampereen elokuvajuhlat täytti 30 vuotta vuonna 2000, avajaispäivänä 8.3. sai ensi-iltansa Reija Grönroosin ohjaama ja TakeOne / Tampereen Tietoverkko Oy:n tuottama puolen tunnin dokumenttielokuva Kimmo ja Leonardo (2000). Kaivanto teki jänneväliltään ja korkeudeltaan lähes fysiikan äärirajoja koettelevan suurteoksen Leonardo. Se on muistomerkki Valtion lentokonetehtaan rohkeille koelentäjille, sodanajan ilmapuolustajille ja samalla koko ilmailulle.  

Tämä Härmälän lentokentän muistomerkki, monumentaaliveistos Leonardo, siirrettiin Kuoreveden Hallista yhtenä kappaleena helikopterikuljetuksena Tampereella 20.9.1999. Osallistuminen Leonardon lennättämiseen oli Kaivannolle unohtumaton kokemus. ”Lentäminen on liikkeen taidetta.”  Leonardon paljastustilaisuus oli Tampereen päivänä 1.10.1999.

Kimmo ja Leonardo -dokumentti kertoo teoksen poikkeuksellisista syntyvaiheista ja samalla Kimmo Kaivannon taitelijakuvasta. Lentäminen ja lentokoneet näkyvät jo yhdeksänvuotiaan pojan piirroksissa, ja sama teema – lentämisen hurma ja uskallus – kulkee monella tavalla mukana läpi koko Kaivannon laajan tuotannon.

Vuonna 2000 oli Tampereen elokuvajuhlien 30-vuotisjuhlanäyttely XXX Laajakuva  Tampere-talon Talvipuutarhassa. Näyttelyssä oli muun muassa kaikki 30 eriväristä Kimmon Kaivannon suunnittelemaa festivaalijulistetta 1970-2000. Elokuvajuhlien Suudelma-patsaita ei myönnetä muille kuin palkituille elokuvantekijöille. Mutta vuonna 2000 tehtiin poikkeus, elokuvajuhlat antoi kaksi Pientä Suudelma-patsasta tunnustuksena 30 vuoden panoksesta elokuvajuhlille. Pienet Suudelmat saivat allekirjoittanut ja Kimmo Kaivanto.

Sara Hildénin taidemuseon kesä on Kimmo Kaivannon
Kimmo Kaivannon laaja retrospektiivinen näyttely avataan Sara Hildénin taidemuseossa 16. kesäkuuta ja se päättyy 3. syyskuuta. Näyttelyyn siirretään Tampereen kaupungin virastotalosta valtuuston istuntosalista Kaivannon 13-osainen seinämaalaus Tori (1976), jonka osat kuvaavat Tampereen kaupungin historian tapahtumia 200 vuoden ajalta.

”Myöhäsyntyinen tapaaminen. Vasta keväällä 1980 kohtasin vision, joka kertoo sanomansa samantyyppisellä metodilla kuin jotkut 1970-luvun alun teokseni. Kiistellyssä Francis Coppolan elokuvassa Ilmestyskirja. Nyt. (Apocalypse Now) pannaan katsoja syyllistymään sodan vetävään sykkeeseen. – Suihkuhävittäjän silmiä hivelevä muotojen eleganssi ja tarkoituksenmukaisuus, kiiltävän paraatisaappaan nousu vyötärön korkeudelle (käsittämätön militaristinen baletti, käytössä tänäkin päivänä) tai lumpeita kasvava huikaiseva meri on mielestäni sukua Coppolan elokuvan niille jaksoille, jossa ihmisen tajunnan hallitsemattomat kerrokset vetävät katsojan myötäelämään tuhon barbaarisen imun. – On helpompaa luoda pahan mörköjä, joita sitten ajatuksissamme  kepitämme – ja saamme vapautuksen. Coppola jättää ihmiseen syyllisyyden.” (Kimmo Kaivanto: Muistiinpanoja keväällä 1980).

”Taiteilijan olisi uskallettava katsoa kohti, suoraan edestä. Kuten katsotaan aurinkoa. Ensin se sokaisee, mutta sitten näet tässä viiltävässä valossa aukon, selkeäreunaisen pohjattoman muodon, joka on käsittämättömän kaunis ja kaiken alku. Olisi uskallettava katsoa kohti arkea ja puhkaistava siihen aukko, jotta näkisi todellisuuden, toden.” (Kimmo Kaivanto: Merkintöjä päiväkirjastani 6.3.1983).