Kuluvan 2010-luvun suomalaisen lyhytelokuvan ällistyttävimmän läpimurron tekijät ovat ohjaajat, käsikirjoittajat ja elokuvaajat Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen, musiikintekijä ja äänittäjä Joonatan Portaankorva sekä heidän tuotantoyhtiönsä Pohjankonna Oy.

Hanasaari A

Kolmikon ensimmäinen Tampereen filkkareilla sekä kansainvälisessä että kotimaisessa kilpailussa esitetty kokeellinen dokumentti oli Hanasaari A (2009). Se kertoo hätkähdyttävin elävin kuvin, valokuvin ja animaatiokuvin Hanasaaren vanhan hiilivoimalan tuhosta ja Helsingin kaupunkikuvan muutoksesta. Se pohjautuu noin 500 000 valokuvaan voimalan kahden viimeisen elinvuoden ajalta.

Ei kovinkaan usein esikoiselokuva ole voittanut filkkareilla vuodesta 1979 jaettua Risto Jarva -palkintoa. Hanasaari A
voitti Jarvan vuonna 2009. Tämä lyhytelokuvan mestariteos ja takuulla tuleva klassikko toteutti Jarva -palkinnon alkuperäisiä sääntöjä: Tavoitteena on palkita suomalainen lyhytelokuva, joka persoonallisella tyylillä ja/tai sisällöllisellä omaperäisyydellä enemmän kuin elokuvakerronnan muodollisella valmiudella edistää lyhytelokuvaa omana taidemuotonaan.

Vuonna 2011 kansainvälisessä ja kotimaisessa kilpailussa oli 7 minuutin kokeellinen animaatioelokuva Erään hyönteisen tuho (2010), jossa juuri kuoriutunut perhonen kohtaa tuhonsa. Vuonna 2013 kansainvälisessä ja kotimaisessa kilpailussa oli 6 minuutin kokeellinen dokumentti Häivähdys elämää (2012), jossa Helsingin rautatieasemalla tuntemattomien matkustajien elämänpolut kohtaavat. Alati virtaavan ihmismassan pyörteistä erottuu häivähdyksenomaisia hetkiä kulkijoiden ja matkustajien elämänkohtaloista.

Häivähdys elämää oli vasta kolmas suomalainen lyhytelokuva, joka voitti Tampereen kansainvälisen kilpailun dokumenttisarjan. Edelliset voittajat olivat vuonna 1976 Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon Ikäluokka (1976) ja vuonna 1986 Jarmo Jääskeläisen Messu isänmaan puolesta (1985).

Vuonna 2014 kansainvälisessä ja kotimaisessa kilpailussa oli varttitunnin kokeellinen dokumentti Hätäkutsu (2013). Se perustuu autenttisiin hätäkeskuspuheluihin ja radioliikenteeseen. Ihmisenä oleminen on herkkä ja ohikiitävä aika kokea elämä ja ympäröivä maailmankaikkeus. Tampereen filkkareiden palkintosade jatkui, nyt oli vuorossa kotimaisen kilpailun lyhyen sarjan pääpalkinto.

Viime vuoden filkkareilla erikoisohjelmistossa esitettiin Särkänniemen planetaariossa Suomen ensimmäinen pidempi planetaarioelokuva, vajaan puolentunnin dokumentti Yöperhosten salattu maailma (2015). Se toteutettiin yhdessä Pohjankonna Oy:n ja Tiedekeskus Heurekan kanssa. Elokuvassa lukuisten eri perhoslajien mukana matkataan päiväntasaajalta napapiirille.

Puheenvuoro (2017)

Tämän vuoden kotimainen kilpailu 9 -näytöksessä on kolmikon uusin lyhytelokuva, 14 minuutin kokoomadokumentti Finlandia-katsaus no. 701. Onnittelut 100-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle! Tervetuloa 100-vuotiaaseen Suomeen! Viva Finlandia! Lisäksi filkkareiden avajaisnäytöksessä on 9 minuutin yllätysdoku Puheenvuoro (2017) suoraan Tampereen ”valkosesta talosta”.

Zoomaus Finlandia-Katsauksiin

Maaliskuussa 1943 alkoivat Finlandia-Katsaukset, joista tuli uutiskatsauselokuvien lippulaiva yli 20 vuodeksi. Ne olivat aluksi Aseveliliiton omistaman Finlandia-Kuvan valmistamia. Finlandia-Kuva myytiin 1945 Suomi-Filmille, joka jatkoi yrityksen toimintaa omana tytäryhtiönään. Finlandia-Katsausten valmistaminen jatkui heinäkuulle 1964, jolloin lyhytelokuvien veronalennuskausi päättyi.

Uutiskatsauselokuvat olivat tärkeä lyhytelokuvan laji ennen television aikakautta. Niiden keskeisiin teemoihin kuuluivat kulttuurin, päivänkohtaisten uutistapahtumien ja urheilun  lisäksi kulutus, vapaa-aika, valistus ja viihde. Uutiskatsausten kaksi suurta olivat Finlandia-Katsaus ja Lii-Filmin Katsaus. Viimeinen Finlandia-Katsaus – järjestyksessä 700. – valmistui heinäkuun lopulla 1964. Se oli Suomen ainoa CinemaScopena kuvattu uutiskatsaus. Lii-Filmin Katsaukset jatkuivat vuoteen 1990, ja niitä valmistui kaikkiaan 588.

Suomen ensimmäiset uutiskatsaukset tehtiin elokuvien mykkäkautena vuonna 1922, tosin vain kaksi: Suomi-Filmin Suomi-Katsaus N:o 1 ja 2. Kaikkiaan uutiskatsauksia valmistettiin noin 2200, joista suurin osa 1950-luvulla.

Finlandia-Katsausten Tampere-täkyjä

Helsingin ulkopuolelle ei kevein perustein lähdetty uutiskatsauksia filmaamaan. Listaan tähän jokusia esimerkkejä Finlandia-Katsausten ”kamera kiertää” Tampereella. Sotavuosien Tampere-aiheista mainittakoon seuraavat kiintoisat välähdykset: SS-vapaaehtoisten tulojuhla ja paraati Pyynikin urheilukentällä helatorstaina 3.6.1943 (8/1943), Tampereen asevelikylän vihkiäiset 5.9.1943, tilaisuudessa läsnä tasavallan presidentti Risto Ryti (16/1943), valtion obligaatioiden myyntirynnäkkö Tampereella (38/44) ja painonnostokilpailut Tampereella (54/44).

Finlandia-Katsaus 421

1950-luvun Tampere-aiheita olivat muun muassa nämä: Tampereen messujen avajaiset (130/50), Kultakutripatsas Tampereelle (210/53), Pyynikki Oy 100 vuotta (253/54), Kalojen istutuskokeita Tampereella (392/58), Omaisten päivä Suomen Trikoon tehtaalla (415/59), Promootio Tampereen uimahallissa (416/59), Tampereen Messu-Missi (418/59), Tampereen uusi camping-alue, Tampereen keskussairaala ja Tampereen kesäteatterin pyörivä katsomo (421/59), Tampereen keskussairaalan harjannostajaiset (441/59). Kestoltaan pisin ja myös kiintoisin pätkä (7 minuuttia) on Nikita Hrushtshevin ja Nikolai Bulganinin vierailu Tampereella (335/57).

Vuosien 1960-1964 Finlandia-Katsausten aiheita olivat muun muassa nämä: Korsukahvila Tampereella (455/60), Yhteiskunnallisen korkeakoulun harjannostajaiset (456/60), Tampereen kulttuuriapurahojen jako (464/60), Tampereen näytelmäkilpailun palkintojen jako (468/60), Invalidipäivät Tampereella (474/60), Kauppiaspäivät Tampereella (475/69), Tampereen leijonat Tam ja Pere (488/60), Speedway Helsinki – Turku – Lahti – Tampere (490/60), Tappara – Raahen Vesa (497/60), ja Tampereen ilmailunäytös (524/61). Kokonaan värilliseen Finlandia-Katsaukseen 500 sisältyi Yhteiskunnallisen korkeakoulun ensimmäisen Tampereen lukuvuoden avajaiset.

Partisaanien tuhotöistä Kyproksen kahakkaan

Listaan tähän vähän lisää kiintoisia Finlandia-Katsausten aiheita. Neuvostopartisaanien tuhotöiden filmimateriaalia Puolustusvoimat ei aikanaan esittänyt julkisuudessa. Katkelma partisaanien uhrien hautauksesta 25.7.1943 (14/43). Katkelma joulukuulta 1944: ylikonstaapeli Riistamaa on joutunut katalan murhamiehen uhriksi (57/44). Historian siipien havinaa: Unto Kumpulaisen kuvaama Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ensimmäinen istunto Helsingin Säätytalossa 15.11.1945 (77/45). Hätkähdyttävä katkelma 1940-luvun lopun Kemin ”veritorstain” tapahtumista 18.8.1949. Kemijoen suulla tapahtui lakkolaisten ja poliisien välinen kahakka, joka päättyi kahden työläisen kuolemaan (111/49).

Finlandia-Katsaus 220

Riipaiseva Finlandia-Katsaus 220/53 käsittelee vain yhtä aihetta, Kyllikki Saaren murhaa. Kyllikin murha on Suomen tunnetuin henkirikos. Isojokilainen 17-vuotias Kyllikki pyöräili hartaustilaisuudesta kotia kohti myöhään illalla 17.5.1953 ja katosi. Kyllikin ruumis löydettiin suolle haudattuna vasta 11. lokakuuta. Siunaustilaisuuteen isojoen kirkolle 25.10.1953 osallistui noin 25 000 ihmistä. Järkyttävä Finlandia-Katsauksen 252/54 katkelma Kangasalan lastenkodin tulipalosta 26.11.1954. Palossa kuoli yhdeksän alle 7-vuotiasta lasta. Siunaustilaisuudessa 5. joulukuuta toista tuhatta ihmistä oli saattamassa lapsivainajia maan poveen Kangasalan vanhalla hautausmaalla.

Finlandia-Katsauksessa 287/56 helmikuulta on vain yksi aihe: Porkkalan alueen luovutus takaisin Suomelle. Miltä talvinen Porkkala näyttää venäläisten jäljiltä, sen ensivaikutelmat välittää tämä katsaus. Vuoden 1956 yleislakko on itsenäisen Suomen toistaiseksi suurin työtaistelu. Se alkoi 1.3. ja kesti 19 päivää. Kansantaloudelliset kokonaistappiot olivat valtavat. Lakon aikana elokuvateatterit olivat kiinni, toki elokuvaajat dokumentoivat lakkopäivien tapahtumia. Yleislakosta tehtiin kymmenkunta uutiskatsausta. Finlandia-Katsaus 290/56 on yleislakkokatsaus parhaasta päästä. Käy eespäin väki voimakas!

Murha ei Suomessa vanhene koskaan. Poliisimurha on aina erittäin vakava rikos. Se pyritään selvittämään ripeästi. Finlandia-Katsauksen 389/58 pätkä syksyltä 1958, jolloin konstaapeli Kautto murhattiin työtehtävässä. Pätkässä nähdään Kauton surusaatto ja konstaapeli Tuomisen murhaajan takaa-ajo. Finlandia-Katsauksen 680/64 katkelmassa suomalainen YK-pataljoonan sotilas Unto-Pekka Matikainen palaa Kyprokselta YK-lipun verhoamassa arkussa. Hän oli ensimmäinen YK:n rauhantehtävissä kuollut suomalainen. Hän sai surmansa kyproksenturkkilaisten kanssa käydyssä kahakassa Nikosian pohjoispuolella.

Finlandia-Katsaus 686/64 heinäkuun alusta 1964 ottaa kantaa elokuva-alan vaikeuksiin. Uusi elokuvaverolaki tulee liian myöhään, ja Helsingin iso elokuvateatteri Kaleva siirtyy muistojen joukkoon. Esittelyssä myös kesän 1964 kuuma uutuus, naisten puolibikinit. Viimeinen Finlandia-Katsaus 700/64 kuvittaa kesän 1964 ilmavia Helsinki-näkymiä
mainiosti musiikkiin rytmitettynä. Mukana on lyhyt kunnianosoitus 70 vuoden taakse Lumière-veljesten ”eläviin valokuviin”.

Vuonna 2006 avattiin verkkoon kaikille avoin suomalaisen elokuvan tietokanta Elonet. Vuonna 2011 Elonetissä julkaistiin kaikki 700 Finlandia-Katsausta vuosilta 1943-1964.

Talvi- ja jatkosodan elokuvakatsaukset

Historiallisesti erittäin arvokkaita ovat talvisodan 1939-40 ja jatkosodan 1941-44 elokuvakatsaukset. Talvisodasta Suomi-Filmi valmisti syksyllä 1939 Suomi-Filmin Uutiskuvia N:ot 1-9 (5.10.-23.12.39) sekä talvella ja keväällä 1940 Suomi-Filmin Uutiskuvia N:ot 1-18 (5.1.-31.5.40). Talvella ja keväällä 1940 Puolustusvoimatkin saivat elokuvauskalustonsa toimintaan. Puolustusvoimain Uutiskatsauksia valmistui kaikkiaan kymmenen (26.1.-10.4.40).

Puolustusvoimain Katsaus 49

Jatkosodan TK-kuvaajat kuvasivat tuli- ja kotirintamilla kesästä 1941 loppukesään 1944. Puolustusvoimain Katsauksia valmistettiin kaikkiaan 88 (11.7.41-18.8.44). Näistä numero 49 nähdään tämän vuoden Rake Special -näytöksessä. Lapin sodasta 1944-45 ei tehty elokuvakatsauksia, jokunen lyhytdokumentti kylläkin. Puolustusvoimain elokuva-arkisto siirtyi Suomen elokuva-arkiston hallintaan vuonna 2003.

Onko vanhoilla suomalaisilla lyhytelokuvilla ja uutiskatsauksilla historiallista merkitystä? On toki, ja rutkasti. Näiden arkiston aarteiden merkitys kasvaa oman aikansa näkymien ja tapahtumien taltioijina vuosi vuodelta. Nuoremman polven historiantutkijat ovat ottaneet viime vuosina elokuvankin vakavaksi ja ilmiselväksi tutkimuksen kohteeksi. Ainakin yksi väitöskirja on tehty, ja kelpo sellainen. Minna Lammi: Ett´ varttuisi Suomenmaa. Suomalaisten kasvattaminen kulutusyhteiskuntaan kotimaisissa lyhytelokuvissa 1920-1969 (SKS 2006).

Ensimmäisessä ja toisessa tasavallassa ei likikään kaikkea elokuvattu

Kinosilmä nelosen loppuun muutama itsenäisen Suomen dramaattinen tapahtuma, jossa  elokuvakamerat eivät surranneet. Mäntsälän kapinaviikolla 27.2.-5.3.1932 ei kameramiehiä läsnä ollut, ei edes Suojeluskuntain Yliesikunnan ”vilmivillejä”. Pulaliikkeen tapahtumista tunnetuin oli loppukevään ja alkukesän 1932 Nivalan konikapina, jonka alullepano oli Sigfrid Ruuttusen Hilppa-tamman lopetettavaksi määrääminen. Kapinalliset tuomittiin, mutta Hilppa eli vielä pitkään. Dokumenttikuvaa ei konikapinasta ole, mutta Mikko Niskanen ohjasi aiheesta kokoillan näytelmäelokuvan Pulakapina (1977).

Suomen sosialidemokraattisen puolueen puoluekokous pidettiin Tampereella 25.-28.5.1933. Kokouksen avajaispäivänä helatorstaina 25.5. Tampereen suojeluskunnan 152 miehen vahvuinen upseerikomppania poisti punaiset liput Hämeenkadun saloista ja nosti tilalle valtakunnan liput Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin päällikön, everstiluutnantti Aaro Pajarin johdolla. Pajari sähkötti suojeluskuntien ylipäällikkö Lauri Malmbergille: ”Toisinkaan en ole voinut toimia, sillä punaisen luokkataistelun symbooli ei saa liehua julkisilla paikoilla itsenäisen Suomen valtakunnassa.” Tapahtumaa Aamulehti nimitti ”valtakunnanlipun häväistykseksi” ja Kansan Lehti ”helatorstain mellakaksi”.

Jäämarssi – Suomen matkaopas 1941-42

Suomalaisilla sotavankileireillä Itä-Karjalassa ja muuallakin elokuvakamerat pistäytyivät, mutta kuvattua dokumenttiaineistoa ei sotavuosina esitetty, eikä sodan jälkeenkään. Mutta nyt aineistoa on kaikkien nähtävissä ainakin Ville Suhosen vaikuttavan oivaltavassa pitkässä dokkarissa Jäämarssi – Suomen matkaopas 1941-42 (2011).

SS-päällikkö ja Gestapon päällikkö Heinrich Himmler lomaili Suomessa 29.7.-6.8.1942. Hän saapui Suomeen sienestämään suoraan Auschwitzista. Natsi-Saksan pääarkkitehti ja varusteluministeri Albert Speer puolestaan teki pikavierailun Suomen Lappiin jouluna 1943. Suomalaiset TK-kuvaajat eivät tiettävästi Himmleriä ja Speeriä elokuvanneet sekuntiakaan. En tiedä, oliko kaksikon Suomen matkoilla mukana natsien viikoittaisten uutiskatsausten propagandakuvaaja?

Lyhyestä filmi kaunis!

Kyä meikä takuulla pystyis laatimaan kunniakkaan Tampereen filkkarihistorian tiimoilta niin kinkkisiä kysymyksiä, että kekään ei tietäis oikeita vastauksia, ei edes Juise, ei Jussi eikä tosi festivaaliveteraani Uusitalon Karikaan. Tähän loppuun kaksiosainen helppo kysymys kinopubivisailijoille. Filkkareiden historiassa yksi elokuva on voittanut kansainvälisen kilpailun Grand Prix´n lastenelokuvien sarjassa. Mikä elokuva ja minä vuonna? Grand Prix´n on voittanut yksi ”kauhuelokuvakin”. Mikä elokuva ja minä vuonna?

Sommoro!