Vuonna 1993 Australian elokuvasäätiö, nykyinen Screen Australia, perusti oman jaoston Australian alkuperäiskansoille. Jaoston ansiosta alkuperäiskansojen jäsenille aukeni mahdollisuus osallistua työpajoja ja koulutuksia järjestäviin draamaprojekteihin. Näiden myötä luovat ihmiset pääsivät tekemään lyhytelokuvia ja löytämään oman äänensä koulutuksen tukemana.

Jaoston ansiosta Australiasta on kummunnut omaleimaisia ääniä viimeisten 25 vuoden aikana. Elokuvajuhlien Australian alkuperäiskansat-ohjelmistossa annetaan puheenvuoro näille omaleimaisille äänille. Ohjelmistossa alkuperäisväestöön kuuluvat ohjaajat käsittelevät elokuvissaan valkoista ylivaltaa, kulttuurien välisiä kohtaamisia, pitkäaikaisia tabuja sekä kysymyksiä kunniasta ja kunnioituksesta peräti kolmen lyhytelokuvanäytöksen ja yhden pitkän elokuvan She Who Must Be Loved voimin.  Elokuvien tyylilajit vaihtelevat dokumenteista ja animaatioista aina splatteriin ja komediaan asti.

Australian alkuperäiskansat 1 -näytöksessä nähdään muun muassa kaksi dokumenttielokuvaa Kyseenalaistusta  (Young Mob Questioning Treaty, ohj. Paul Gorrie 2019) sekä Take (ohj. Victoria Hunt 2019). Kyseenalaistusta  kertoo nuorista aboriginaaleista, jotka perehtyvät kysymyksineen ja mielipiteineen sopimusprosessiin Victoriassa. Elokuvassa he pääsevät kertomaan näkemyksensä siitä, mitä on tapahtunut ja mitä pitää tapahtua. 

TAKE taas yhdistää mana wahinea (naisten viisautta), tanssia ja arkistomateriaalia ja kertoo tarinan ikivanhan maorien rukoustalon, Hinemihi o te Ao Tawhiton, siirtämisestä Uuden-Seelannin Aotaearoasta Englantiin vuonna 1892.  Historian ja tunteen välitilaan sijoittuva dokumenttielokuva on pyyntö palauttaa Hinemihi australialaissyntyisen maoritanssijan ja performanssitaiteilijan Victoria Huntin esittämänä. 

Tutustu kaikkiin näytöksen elokuviin täällä. 

Australian alkuperäiskansat 2 -näytöksen keskiössä ovat kasvutarinat. Animaatio Jack & Jones (ohj. Jason Japaljarri Woods 2012) kertoo tarinan kahdesta warlpiri-heimon pojasta, jotka varttuvat yhdessä pienessä, syrjäisessä alkuperäisyhteisössä. He löytävät voimaa perheestä ja kulttuurista, kun matkalla kaupunkiin syntyy ongelmia. Ei kenenkään lapsi -elokuvan (Nobody’s Child, ohj. CJ Friday 2017) pääosassa on isänsä hylkäämä Lolly, joka uskoo isän löytymisen olevan ratkaisu kaikkeen. Etsintä johtaa hänet aikuisten maailmaan, joka ei ole sopiva paikka lapselle.   Lollyn etsimät vastaukset ovat piilossa tuntemattomassa menneessä.

Fiktiivisessä elokuvassa Vanhimmat (Elders, ohj. Tony Briggs 2019) kaksi kylänvanhinta opettavat lapsenlapselleen esi-isiensä kulttuuria ja siinä selviytymistä.  Dokumenttielokuvassa Mitä näet (What Do You See, ohj. Michael Bonner 2017)  annetaan puheenvuoro Sereenalle, joka kohtaa stigmoja ja stereotypioita päivittäin transseksuaalisuutensa vuoksi. Dokumentissa Sereena kieltäytyy perustelemasta sitä, kuka hän on ja kysyy puolestaan: mitä näet, kun katsot häntä ja pystytkö näkemään pinnan alta todellisen Sereenan?

Lisätietoa näytöksen muista elokuvista löydät täältä

Australian alkuperäiskansat 3 -näytöksessä meno yltyy splatter-tyyliseksi kauhuiloitteluksi elokuvassa 

Synnynnäinen tappaja (Killer Native, ohj. Björn Stewart 2018), joka on purevan häijy tulkinta brittiläisten uudisasukkaiden ja aboriginaalien (sekä zombien) ensikohtaamisesta. Kauhuelementit värittävät myös elokuvia Vitsaus (Blight, ohj. Perun Bonser 2017) sekä Laakson valo (Vale Light, ohj. Rob Braslin 2018). Vitsaus sijoittuu 1900-luvun alun Länsi-Australian rajaseudulle. Elokuvassa poliisi  jahtaa vaarallista rikollisjoukkoa apunaan nuori naispuolinen aboriginaalijäljittäjä. Kun poliisi loukkaantuu vakavasti, jäljittäjän on pakko eliminoida viimeinen rikollinen yksin. Laakson valo -elokuvassa taas ollaan Pendle Valen vuokratalolähiössä, jossa yksinhuoltajaäiti ja hänen tyttärensä kokevat rankkoja aikoja, kunnes eräänä päivänä noita päättää muuttaa heidän kohtaloaan. 

Tutustu näytöksen kaikkiin elokuviin täällä

Australia-kokonaisuuden huipentaa pitkä dokumenttielokuva Hän jota tulee rakastaa (She Who Must Be Loved, ohj. Erica Glynn 2018). Elokuva  kertoo 78-vuotiaan aboriginaalinaisen Alfreda Glynnin vaikuttavan elämäntarinan. Glynn on still-kuvaaja, yksi Central Australian Aboriginal Media Associationin (CAAMA) sekä Imparja TV:n perustajista, äiti, isoäiti, isoisoäiti, radikaali, pasifisti ja äksy vanha nainen, joka rakastaa yhtä paljon sekä valokeilaa että täydellistä yksityisyyttä.

Tutustu elokuvaan täällä.  

Kuva: Blight (ohj. Perun Bonser 2017)