Tampereen elokuvajuhlien Dystopia-ohjelmisto syntyi kommentoimaan ympäristömme ja ihmiskunnan nykytilaa. Ohjelmisto ei sisällä kauhukuvia ulkoapäin tulevista uhista vaan keskittyy ihmisten aiheuttamiin ongelmiin kuten kestävyys- ja ilmastokriisiin. Vaikka tilanne on vakava ja elämme vaa’an kielellä, elokuvissa on mukana myös huumoria ja toivoa. Onhan dystopia kuitenkin utopian ikävä sukulainen.

Dystopia 1 lähtee liikkeelle Hannaleena Haurun terävällä yhteiskuntasatiirilla Säälistäjät (2014). Sen voi halutessaan lukea miesasiamiesten utopiaksi tai tasa-arvoisen yhteiskunnan kannattajien dystopiaksi. Muut näytöksessä nähtävät elokuvat Wild (2019) ja Postcards From The End of The World (2019) tarkkailevat perinteistä länsimaista ydinperhettä. Tierra Mojadassa (2018) kolumbialainen metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Siinä missä ensimmäinen näytös on ihmiskeskeinen, Dystopia 2 sisältää elokuvia siitä, mitä ihminen tekee ympäristölleen. Käsitellyiksi tulevat kerskakulutus, ongelmalliset energialähteet ja tehomaatalous. Jaakko Pallasvuon, Jari Kallion ja Antti Jussilan Fruits of the Looms (2018) -elokuvassa kapitalisti ja kommunisti etsivät uusia tapoja elää. Näytöksen päättää Patrik Söderlundin Valtakunnat (2018), joka on unenomainen analyysi aina evoluution alusta lähtien ihmisen ajan päättymiseen.  

Tampereen elokuvajuhlat järjestää aiheesta myös keskustelutilaisuuden yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa. Keskustelua moderoi kirjallisuudentutkija Toni Lahtinen Ympäristöriskit, dystopiat ja myytit nykykirjallisuudessa  -tutkimusprojektista (Suomen Akatemia 2017-2020). Keskustelemassa ovat tietokirjailija, aktivisti Risto Isomäki, sekä elokuvaohjaajat Hannaleena Hauru ja Jaakko Pallasvuo.

  • Riina Mikkonen, ohjelmistosuunnittelija