Hankkeemme yksi tärkeä ulottuvuus on miettiä tekemistämme uusista näkökulmista. Elokuvatyöpajoissa lapset ja nuoret pääsevät itse tekemään elokuvia. He osallistuvat käsikirjoittamiseen, kuvaamiseen ja ääniraidan tekemiseen. Siis konkreettisesti kameran taakse ja äänipuomin varteen. Mietinkin miksen pyytäisi nuoria itseään kertomaan projekteista ja ajatuksista mitä ne heissä herättävät. Alla yksi nuorista kertoo elokuvanäytöksestä Mäntässä.

– Riina

Lyhytelokuvailtapäivä

Mäntässä järjestettiin 15.11. lyhytelokuvailtapäivä. Tapahtumaan oli ilmainen sisäänpääsy, ja sen vuoksikin katsojia riitti. Elokuvailtapäivän järjestivät paikalliset toimijat, joiden elokuvia näytettiin siellä. Näytöksessä nähtiin nämä elokuvat: Toimintaa ja kohtaamisia Kotirannassa (Lastensuojeluyksikkö Siivet Oy), Punatulkussa tapahtuu (Punatulkun palvelukeskus ja Vilpunpajan työtoiminta), Yhteinen sävel (Nuorisopalvelut), Miinan poluilla (Miinahelmen päiväkoti) ja Siipien vanhempia animaatioelokuvia Pikkuleijona sekä Sara ja Arman. Tauon jälkeen halukkaat saivat jäädä katsomaan Iiro Koskelaisen lyhytelokuvan Lintukoto.

Elokuvat olivat monipuolisia, sillä niissä pääsi näkemään nuoria ja vanhuksia. Monet elokuvat olivat nuorten itsensä kuvaamia. Suurin osa elokuvista oli fiktiivisiä. Siellä oli kuitenkin myös siipien elokuva Toimintaa ja kohtaamisia kotirannassa. Elokuvassa nuoret kertoivat omasta elämästään, unelmistaan ja harrastuksistaan.

Minä olin itse mukana parissa elokuvassa, Toimintaa ja kohtaamisia kotirannassa ja Pikkuleijona. Toimintaa ja kohtaamisia kotirannassa elokuva oli ensimmäinen elokuva, jossa minulla oli tärkeä rooli kuvaamisessa ja kertomassa omaa tarinaani. Mielestä elokuva onnistui hyvin. Lähes kaikki Siipien nuoret olivat mukana elokuvan teossa, ja kaikki nuoret näkyivät hyvin elokuvassa, mistä ohjaajat pitivät hyvin huolta.

Oli outoa katsoa itseään suurelta kankaalta, ja moni elokuvissa esiintynyt nuori ja aikuinen ajatteli varmasti samalla tavalla. Oman elokuvan näkeminen jännitti: mitä tutut ajattelisivat elokuvasta? Oli kuitenkin helpottavaa, että yhtä aikaa sai nähdä myös muiden ihmisten ja nuorten tekemiä elokuvia.

– Aini Hassan