Ruotsalainen Jens Assur saa inspiraation elokuviinsa omista journalistikokemuksistaan sekä sanomalehtien uutisjutuista ja -kuvista.

Urasi alussa toimit sotavalokuvaajana mm. Somaliassa, Ruandassa ja Jugoslaviassa. Millainen kokemus se oli nuorelle miehelle?

Foto: Linus Meyer

Oli todella jännittävää olla nuori, utelias ja innokas oppimaan maailmasta ja kyetä menemään minne ikinä haluaa ja tehdä työtä, se oli upea yhdistelmä. Nykyisin en halua ottaa sellaisia riskejä, en halua jättää perhettäni jollei ole pakko.

Ensimmäinen lyhytelokuvasi Last Dog in Rwanda kuvaa nuorta sotavalokuvaajaa keskellä Ruandan sisällissotaa. Kuinka omaelämäkerrallinen tarina on?

Hyvin omaelämäkerrallinen, vaikka haluan painottaa sen olevan fiktiota. Saavuin Ruandaan yhtenä ensimmäisistä journalisteista vuoden 1994 joukkomurhan jälkeen ja se oli kammottava kokemus, jota ajattelen usein vielä nykypäivänäkin.

Toinen elokuvasi Killing the Chicken to Scare the Monkeys käsittelee kuolemantuomioita. Mistä sait inspiraation tähän elokuvaan?

Luin artikkelin The Times -lehdestä, jossa oli kuva oikeasta teloituksesta Kiinassa. Valokuvaaja oli salakuljettanut kuvan maasta voidakseen julkaista sen. Se jäi mieleeni vuosien ajaksi ja sai minut kehittelemään ajatusta, mitä olisi voinut tapahtua ennen kuin tuo musertava kohtaus tapahtui.

Kyseinen elokuva jättää vastuun kokonaisen tarinan rakentamisesta katsojalle. Oliko vaikea päättää, kuinka paljon informaatiota elokuvan on tarjottava ja kuinka paljon voisit luottaa katsojan mielikuvitukseen?

Pidän tarinoista ja elokuvista, jotka jättävät paljon katsojan varaan. Tässä mielessä pidän kysymyksistä enemmän kuin vastauksista. Halusin leikitellä tarinankerronnan kanssa ja haastaa sekä itseni että yleisön. Se oli tasapainottelua katsojan halun nähdä enemmän ja katsojan mielenkiinnon menettämisen välillä.

A Society on ajankohtainen elokuva pakolaiskriisistä Euroopan rajoilla. Mitä itse ajattelet tilanteesta, jossa pakolaisilla ei ole turvallisia reittejä pohjoiseen?

Mielestäni meidän pitäisi aina auttaa ja tukea ihmisiä hädässä. Se tekee meistä ihmisiä. En voi hyväksyä, että ihmiset hukkuvat Välimereen paetessaan sotaa ja terroria.

Pidät Tampereella myös Masterclassin, jonka yhteydessä esitetään Hot Nasty Teen, ahdistava elokuva teinitytön seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Miten löysit aiheen?

Näen aina silloin tällöin lehtijuttuja, joissa kerrotaan vanhempien, normaalin näköistä elämää elävien ruotsalaismiesten käyttävän hyväkseen nuoria naisia. He elävät kaksoiselämää myyden ja ostaen näitä naisia verkostoissaan. Kun yksi maamme tärkeimmistä poliiseista jäi kiinni tällaisesta toiminnasta, minulle tuli tarve nostaa karmaiseva ilmiö valokeilaan.

Mitä muuta voimme odottaa masterclassiltasi?

Puhun hyvän tarinan tärkeydestä, oman kuvakielen löytämisestä ja lyhytelokuvasta pitkään muotoon siirtymisestä. Ja tietenkin vastaan kaikkiin niihin mielenkiintoisiin kysymyksiin, joita minulle esitetään…

Työskentelet tosiaan ensimmäisen kokoillan elokuvasi parissa. Kertoisitko vielä siitä?

Ravens on psykologinen draama maanviljelijästä ja hänen perheestään ja sijoittuu Ruotsin maaseudulle 1970-luvulla. Työskentelemme nyt jälkituotannon parissa ja pyrimme saamaan ensi-illan jollain tämän vuoden festivaalilla. Pääosassa on Maria Heiskanen – hän on fantastinen.

Jens Assur
To 9.3. klo 16 Plevna 6
La 11.3. klo 20 Plevna 6