Lontoossa asuva Laura Hyppönen on suomalainen elokuvaohjaaja. Hyppösen lyhytelokuva Quadraturin on mukana Tampereen elokuvajuhlien kotimaisessa ja kansainvälisessä kilpailussa.

Laura Hyppönen innostui elokuvista jo 15-vuotiaana. Nuoruudessa katsotut elokuvat myös innostivat häntä hakeutumaan elokuva-alalle.

-Osallistuin 15-vuotiaana kuvataidekoulussa videotyöpajaan, ja innostuin silloin videoiden tekemisestä nimenomaan siksi, että niitä tehtiin ryhmätyönä. Elokuvan monialaisuus viehätti myös; se, että tässä taiteenlajissa kohtaavat visuaalisuus, ääni, musiikki, esittävä taide ja kirjallisuus, ja miksei myös filosofia, psykologia, historia ja politiikka. Harrastin nuorena myös näyttelemistä, ja olin mm Helsingin Kellariteatterin jäsen; nämä kiinnostuksen kohteet tukivat toisiaan. Ehkä tärkein vaikuttaja on kuitenkin lapsuudessa ja nuoruudessa katsotut elokuvat, ja niiden jättämä vahva jälki – varsinkin Fellinin ja Almodovarin elokuvat inspiroivat silloin maagisuudellaan ja karnevalistisyydellään.

Nuoruutensa Hyppönen on asunut Suomessa ja päätynyt Tanskan kautta Lontooseen, jossa hän perusti oman tuotantoyhtiönsä.

-Muutin Suomesta 19-vuotiaana opiskelemaan elokuvantekoa Tanskan European Film Collegessa. Sieltä jatkoin opintojani Englannissa, ja päädyin työskentelemään elokuva-alalla Lontoossa. Kartutettuani ensin alan kokemusta perustin oman tuotantoyhtiöni Lontooseen yhdeksän vuotta sitten.

Quadraturin kertoo Sutulin nimisestä miehestä, joka asuu ahtaassa huoneessa neuvostoliittolaisessa yhteisasunnossa. Mystinen vieras tarjoaa näytettä Quadraturinista, ihmetuotteesta, joka lupaa laajentaa sisätiloja.

-Quadraturin on adaptaatio Sigizmund Krzhizhanovskyn vuonna 1926 kirjoittamasta, samannimisestä novellista. Krzhizhanovsky oli ukrainan-puolalainen kirjailija, joka muutti 1920-luvulla Moskovaan, missä hän kuoli vuonna 1950. Hänen kirjalliset teoksensa ovat edelleen lähes tuntemattomia sekä venäjänkielisen että kansainvälisen yleisön keskuudessa, sillä neuvostoliiton aikana hänen tekstinsä olivat liian kaukana virallisesta kulttuuri-poliittisesta linjasta. Hänen tuotantonsa “löydettiin” uudelleen arkistoista Neuvostoliiton hajotessa, ja hänen novellejaan käännettiin englannin kielelle ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2006. Itse löysin Quadraturin-novellin kokoelmasta neuvostokirjallisuutta. Alkuperäistekstin visuaalisuus, elokuvallinen rytmi, musta huumori ja vahvat henkilöhahmot hyppäsivät heti kirjan sivuilta elokuvalliseen mielikuvitukseeni.

Lyhytelokuvan tapahtumat eivät sijoitu tiettyyn vuoteen, mutta tapahtumat käydään aikana jolloin Neuvostoliitto oli vielä olemassa. Hyppönen kertoo, että työryhmä halusi olla uskollinen tarinan kontekstille, mutta joitakin taiteellisia vapauksia on otettu tyylilajin suhteen.

-Kun pohdimme työryhmän kanssa parasta tapaa adaptoida Krzhizhanovskyn tarina, koimme, että on tärkeää pysyä uskollisena tarinan kontekstille, eli että se tapahtuu Neuvostoliitossa. Tietysti pula elintilasta on universaali aihe, mutta koko tarinan voi nähdä myös laajempana vertauksena neuvostovallankumouksen toiveille, ja sen painajaismaisille seurauksille tavallisen ihmisen näkökulmasta. Tämän kontekstin poisjättäminen, esimerkiksi modernisoimalla tekstin, olisi poistanut elokuvalta syvyyttä. Sen sijaan otimme taiteellisia vapauksia tyylilajin suhteen, ja päätimme tehdä film noir-elokuvan, joka sijoittuu menneisyyteen, muttei välttämättä juuri tietylle vuosikymmenelle. Noir tuntui luontevalta yhdistelmältä tummanpuhuvan tarinan kanssa, ja on myös esteettiseltä kieleltään itseäni kiinnostava tyylilaji.

Hyppönen ammentaa ideoita lyhytelokuviinsa monista eri lähteistä, kuten arkielämästä ja unista.

-Ideat tulevat usein monesta lähteestä, ja yhdistyvät jonkun tiedostamattoman prosessin kautta elokuvan alkioiksi. Varsinkin epämukavat kokemukset omasta elämästä saattavat löytää ajan kanssa tiensä käsikirjoitusprosessiin, mutta ideoita tulee myös unista, maailman poliittisista liikahduksista, yllättävistä arjen pienistä tapahtumista ja musiikista.

Hyppönen on juuri saanut valmiiksi 47-minuuttisen kokeellisen elokuvan, jonka nimi on Do Not Feed the Pigeons.

-Se on osin Orwellin 1984:n inspiroima dystooppinen fantasia, joka sijoittuu nyky-Lontooseen ja Suomen Karjalaan.

Seuraavaksi Hyppönen työskentelee kahden pitkän elokuvan käsikirjoiteuksen parissa: toinen on Suomeen sijoittuva psykologinen trilleri, jossa on yliluonnollisia aineksia, ja toinen Lontooseen sijoittuva neo-noir rikostrilleri.

Katso traileri.

Näytökset:

Kotimainen kilpailu 11: To 8.3. 16:00 Plevna 5 | La 10.3. 18:00 Plevna 2
Kansainvälinen kilpailu 8: Pe 9.3. 21:00 Plevna 5 | La 10.3. 11:00 Plevna 2