Ihmiskunta

Ihminen lajina -näytökset

Ihminen lajina -näytökset syntyivät jatko-osana viime vuoden Ilmasto-ohjelmistolle. Mieltäni on askarruttanut lajimme käytös ympäristöä, lajitovereitamme ja muunlajisia kohtaan: miksi haluamme orjuuttaa heikommat lajitoverimme tai muunlajiset? Miksi emme löydä elämän tarkoitusta muualta kuin kasvun logiikasta? Miksi päämäärämme tuntuu olevan voiton maksimointi siitä huolimatta, että rationaalisesti ajatellen nyt on viimeiset hetket jarruttaa ja tyytyä vähempään. Miksi käyttäydymme itsetuhoisesti emmekä elämää säilyttäen? Tieteellisesti todistettu itsetietoinen ja älykäs eläin homo sapiens käyttäytyy idioottimaisesti.

Kokoamani kaksi näytöstä, Muunlajiset ja Ihminen eivät vastaa esittämiini kysymyksiin suoraan, vaan toimivat ukkosenjohdattimina. Olen tietoisesti sysännyt syrjään erottelun tuotannossa pidettävien eläinten ja lemmikkinä pidettävien eläinten välillä, en myöskään halunnut esittää tässä yhteydessä elokuvia eläintehtaista.

Muunlajiset-näytöksen elokuvat käsittelevät ihmislajin suhdetta muihin lajeihin. Elokuvissa se näyttäytyy toverillisena, ymmärtämättömyytenä ja hallitsemisena. Valta-asemansa turvin tai pakottamana ihminen tulee tahtomattaankin vaikuttamaan koko eläinkunnan olosuhteisiin.

Homo Sapiens -näytös keskittyy ihmiseen, mutta tuntui mahdottomalta käsitellä meitä ilman muunlajisia. Asemansa sokaisema eläin ei pysty käsittämään maailmaa, johon ei itse kuulu. Veera (2016) viihdyttää, mutta tekee selväksi millaisissa olosuhteissa huvipuistojen eläimet elävät. Eläintarha (2017) kääntää tilanteen nurinpäin. Tribal Affairs (2020) ruotii ihmislajin sisäisiä hierarkioita ja omituisuuksista, samoin rodunjalostukseen kantaa ottava Wanted (1998). A Finnish Fable 2011 (2011), Hva er en kvinne? (2020) ja Passage (2020) naurattavat: millaista on ihmislajityypillinen käytös? Tunnistaako ja erottaako meidät muista eläimistä?

Riina Mikkonen
Ohjelmistopäällikkö, Tampereen elokuvajuhlat

Liikkumatila
Antirasistista elokuvaa AV-arkin arkistosta

Suomalaisen mediataiteen keskus AV-arkki esittää yhteistyönäytöksenä Tampereen elokuvajuhlien kanssa viime vuosina syntyneitä lyhytelokuvia, jotka käsittelevät taiteen keinoin rasismia, kolonialismia, kuulumista ja ulossulkemista. Teokset tutkivat yksilöiden, pariskunnan, yhteisöjen liikkumatilaa ympäristössä, joka pyrkii lähinnä torjumaan heitä.

Risto Jarva -palkitun Marja Helanderin Rovaniemi 50 cnt (2014) on humoristinen vinjetti saamelaiskuvaston epämääräisestä käytöstä vähemmän mairittelevassa yhteydessä. Elina Oikarin lyhyessä dokumentaarisessa elokuvassa Hotel President (2018) turvapaikanhakijoiden kokemukset asettuvat ristiriitaan heidän majapaikkanaan toimivan berliiniläishotellin suurmieskuvaston kanssa.

Anna Knappen ja Amir Janin teos Lumeliitto (2017) huumaa romanttisilla hääkuvilla, joiden spektaakkelia kyseenalaistaa maahanmuuttoviranomaisten epäluuloinen kysymyspatteristo. Sepideh Rahaan In Transition (2017) on jaettua kuva-alaa hyödyntävä runollinen teos, joka punoo yhteen kahden Suomessa asuvan Lähi-Idästä kotoisin olevan naisen pohdintoja unelmistaan ja olemisestaan.

Miracle Workers Collectiven The Killing of Čáhcerávga (2020) nähtiin ensi kerran Aalto-paviljongissa Venetsian kuvataidebiennaalissa 2019 installaationa. Kollektiivisesti tuotettu teos on viisi mielikuvituksellista lyhytelokuvaa toisiinsa solmiva helminauha, jossa tottelemattomuuden teema toistuu vaihtuvissa maailmoissa ja tunnelmissa.

Tytti Rantanen
Ohjelmakoordinaattori, AV-arkki