Todellisuus on tarua ihmeellisempää!
Tampereen elokuvajuhlat on maailmankuulu lyhytelokuvafestivaali, mutta lyhyiden elokuvien lisäksi elokuvan ytimessä on jo vuosien ajan ollut pitkät dokumentit. Elokuvajuhlia vietetään 4.–8. maaliskuuta jo 50. kerran. 

Erikoisohjelmiston pääteemoina ovat tänä vuonna Ilmasto, Dystopia, Australian alkuperäiskansat sekä Kurdistan. Dystopiaa lukuunottamatta kaikkien pääteemojen lyhytelokuvanäytösten lisäksi nähdään myös pitkät dokumenttielokuvat. 

Kertomuksia rohkeudesta ja järkähtämättömyydestä

Ilmasto-ohjelmistossa nähdään kaksi dokumenttia.

Kiitos sateesta (Thank You for the Rain, Julia Dahr, Tanska, 2017) tarkastelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia kenialaisen pientilallisen, Kisilu Munyan näkökulmasta. Viimeisten viiden vuoden ajan Kisilu on kuvannut tulvia, kuivuutta ja myrskyjä, mutta myös inhimillisiä vaikutuksia. Myrskyn tuhottua Kisilun kodin, Kisilu alkaa rakentaa viljelijöiden yhteisliikettä, jonka tarkoitus on taistella sään ääri-ilmiöitä vastaan. Hän vie viestinsä toivosta jopa YK:n ilmastonmuutoskonferenssiin Pariisiin. Täällä, politiikan sameissa syövereissä ja maailman suurimman ympäristöshow’n tiimellyksessä Kisilun ja norjalaisen elokuvantekijän Julia Dahrin suhde saa erikoisen käänteen, joka valaisee ilmasto-oikeudenmukaisuusliikettä ja näiden kahden ihmisen hyvin erilaisia maailmoja.

Khartoum Offside, Marwa Zein (Sudan, Norja, Tanska, 2019)

Paitsiossa Khartumissa (Khartoum Offside, Marwa Zein, Sudan, Norja, Tanska, 2019) on kertomus rohkeudesta, järkähtämättömyydestä ja rakkaudesta lajiin. Joukko poikkeuksellisia nuoria naisia Khartumissa tahtoo pelata jalkapalloa ammattimaisesti. He ovat valmiita uhmaamaan Sudanin islamilaisen sotilasjuntan asettamaa kieltoa eivätkä hyväksy kieltävää vastausta. Vaikka Sudanin jalkapalloliitto saa Fifan rahoitusta, joka on korvamerkitty naisten joukkueelle, tämä joukkue sysätään yhä marginaaliseen asemaan. Mutta uusi toivonkipinä syttyy, kun jalkapalloliiton vaalit tuovat mukanaan toivon koko järjestelmän todellisesta muutoksesta.

Australian alkuperäiskansat-ohjelmistossa nähdään Erica Glynnin Hän, jota tulee rakastaa (She who must be loved, 2018) . Se kertoo 78-vuotiaan aboriginaalinaisen Alfreda Glynnin vaikuttavan elämäntarinan. Glynn on still-kuvaaja, yksi Central Australian Aboriginal Media Associationin (CAAMA) sekä Imparja TV:n perustajista, äiti, isoäiti, isoisoäiti, radikaali, pasifisti ja äksy vanha nainen, joka rakastaa yhtä paljon sekä valokeilaa että täydellistä yksityisyyttä.

Kurdistan-ohjelmistossa esitetään Reber Dorskyn (Hollanti, 2016) Radio Kobani. Taistelun savun ja tomun tuoksinasta syntyi Radio Kobanî, 20-vuotiaan Dilovanin luomus. Nuori kurdinainen Dilovan otti asiakseen dokumentoida Isisin viimeiset vallanpäivät ja romahtaneisiin koteihinsa palaavien pakolaisten tarinat. Piinallisista kokemuksistaan huolimatta Dilovan pysyy toiveikkaana. Kobanîn asukkaiden voima ja heidän kykynsä toimia yhdessä tuhon uhatessa oikeuttaa hänen uskonsa.